Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy puiston keskelle, ottaa rennon asennon ja viittoo ryhmää katsomaan ympärilleen. Ääni on lämmin, kutsuva ja hivenen salaperäinen.)
Katsokaa nyt tätä paikkaa. Hengittäkääpä syvään. Täällä, keskellä kaupungin sykettä, on kuin astuisi rinnakkaistodellisuuteen. Huomaatteko, miten valo siivilöityy lehvästön läpi ja miten kaupungin melu vaimenee lähes välittömästi? Tämä ei ole vain tavallinen puisto tai satunnainen metsikkä, vaan tämä on Tapio Wirkkalan puisto. Täällä luonto ja ihmisen kädenjälki kohtaavat tavalla, joka ei ole sattumaa. Tässä paikassa on tiettyä arvokkuutta, mutta samalla sellaista villiyttä, joka muistuttaa meitä siitä, mistä tämä koko kaupunki on kerran noussut. Onko teillä tunne, että puut täällä tietävät jotain, mitä me emme vielä tiedä? Se on juuri se tunnelma, jota tulin teille tänään avaamaan.
Puhutaan nyt hetki historiasta, mutta ei niistä kuivista vuosiluvuista, vaan siitä hengestä, joka tähän paikkaan liittyy. Tapio Wirkkala oli mies, jonka nimi resonoi vahvasti suomalaisen modernismin ja muotoilun kultakaudella. Hän ei nähnyt luontoa vain taustana tai koristeena, vaan hänelle luonto oli opettaja. Kun katsotte näitä puita ja polkujen linjoja, näette itse asiassa Wirkkalan filosofian käytännössä. Hänelle oli olennaista, että ihminen ei hallitse luontoa, vaan sopeutuu siihen. Tässä puistossa on nähtävissä se sama pyrkimys puhtauteen ja rehellisyyteen, jota hän toi esiin myös arkkitehtuurissaan ja lasitaiteessaan. Tämä alue on säilyttänyt palasen sitä aikakautta, jolloin uskottiin, että hyvä suunnittelu voi parantaa ihmisen mieltä ja sielua. Se on ollut turvapaikka kiireen keskellä, paikka, jossa kaupunkilainen on voinut palata juurilleen ilman, että on tarvinnut matkustaa kaukana metsään.
Mutta jokaisella paikalla on myös omat salaisuutensa, ja Wirkkalan puistoon liittyy tietty myyttinen kerros. Sanotaan, että Wirkkala itse käveli täällä usein yksin, poimien inspiraatiota puun kuoren muodoista tai veden virtauksesta. Paikalliset kertovat, että puiston tietyissä kohdissa, juuri siellä missä valo osuu oikeassa kulmassa sammaleeseen, voi melkein aistia luovan energian värinän. On kenties vain legenda, mutta jotkut uskovat, että puisto on suunniteltu tietyn geometrian mukaan, joka ohjaa kulkijan mieltä kohti rauhoittumista ja uusia oivalluksia. Se ei ole vain puistokaava, vaan eräänlainen elävä veistos. Se on salaisuus, joka ei avaudu kerralla, vaan se paljastuu hitaasti niille, jotka osaavat pysähtyä ja todella katsoa, eivätkä vain kävele läpi.
Nyt minä ehdotan teille yhtä asiaa. En halua enää puhua puolesta puiston, vaan haluan, että te koette sen. Menkää nyt eteenpäin, mutta tehkää se hitaasti. Valitkaa itsellenne yksi puu, yksi kivi tai yksi näkymä, joka puhuttelee teitä juuri nyt. Sulkekaa silmänne hetkeksi ja kuunnelkaa, miltä kaupunki kuulostaa tämän vihreän suojan takaa. Anna puiston kertoa oma tarinansa. Kiitos, että kuljette kanssani tämän pienen historian läpi. Nyt on teidän vuoronne löytää oma rauhanne täältä. Nauttikaa matkasta.