Luku 1
*(Opas pysähtyy aukion keskelle, levittää käsiään hieman ja katsoo ryhmää lämminhenkisesti, hymyillen.)*
Katsokaapa ympärillenne. Olemme nyt tässä, Tähtisadeaukiolla. Huomaatteko, miten kaupungin kiire tuntuu vaimenevan heti, kun astumme näiden kivetyksien päälle? On jotain sellaista, mitä ei voi lukea opaskirjoista, vaan sen täytyy vain tuntea ihollaan. Tuo hienoinen viileys, joka nousee maasta, ja tapa, jolla valo taittuu noista vanhoista rakennuksista ympärillämme. Täällä aika tuntuu pysähtyneen, tai ainakin hidastuneen. Moni kävelee tämän aukion poikki päivittäin ajattelematta, mutta jos vain pysähtyy hetkeksi ja kuuntelee, voi melkein kuulla historian kaiun. Tämä ei ole vain tyhjää tilaa rakennusten välissä, vaan kaupunkimme sykkivä sydän, joka on nähnyt enemmän kuin yksikään täällä asuva ihminen.
Jos mennään takaisin aikaan, jolloin näitä upeita kivitaloja ei vielä ollut, tämä paikka oli jotain aivan muuta. Sata vuotta sitten täällä sykki kaupungin kauppiaiden ja käsityöläisten elämä. Kuvitelkaa tähän kohtaan kova melu, hevosten kavioiden kopina mukulakivillä ja tuoksut, jotka sekoittivat vastaleivotun leivän ja raudan hajun. Tähtisadeaukio oli strateginen solmukohta, jossa eri luokat kohtasivat. Täällä solmittiin sopimuksia, joilla kaupungin kohtalo määriteltiin, ja täällä käytiin kiivaimpia väittelyitä siitä, mihin suuntaan modernisaatio meidät veisi. Arkkitehtuuri, jota näette ympärillänne, on suoraa jälkeä tuosta murrosajasta, jolloin koristeellisuus ja pragmaattisuus kohtasivat. Nuo korkeat ikkunat ja raskaat oviaukot eivät olleet vain muotia, vaan ne viestivät vallasta ja vakaudesta maailmassa, joka oli nopeassa muutoksessa.
Mutta historian kirjat kertovat vain pinnallisen totuuden. Paikallisten keskuudessa kiertää kuitenkin yksi salaisuus, joka antaa aukiolle sen nimen. Sanotaan, että kaupungin perustamisvaiheessa, selviytyessään suuresta katastrofista, täällä nähtiin poikkeuksellinen taivaanilmiö, lähes yliluonnollinen tähtisade, joka valaisi pimeimmänkin yön. Legendan mukaan tämä ei ollut vain sattumaa, vaan merkki siitä, että paikka on siunattu. Vanhemmat asukkaat kuiskailevat edelleen, että tiettynä yönä vuodessa, kun kuu on juuri oikeassa asennossa, aukion kivet alkavat hehkua himmeästi ja ne, jotka uskaltavat kuunnella tarkasti, voivat kuulla menneiden sukupolvien kuiskausten. Onko se vain romanttista tarinointia vai onko täällä todella jotain sellaista, mitä tiede ei pysty selittämään? Minä olen historian harrastaja, mutta täällä, tämän aukion keskellä, minäkin uskon välillä myytteihin.
Nyt, kun olemme imeneet itseemme tämän paikan hengen, ehdotan, että katsotte vielä kerran noita rakennusten yksityiskohtia ennen kuin jatkamme matkaamme. Etsikää noista seinistä pieniä merkkejä, kulumia ja kaiverruksia, jotka kertovat arkisista elämistä. Historia ei ole vain suuria tapahtumia, vaan se on näitä pieniä jälkiä, joita ihmiset ovat jättäneet jälkeensä. Seuraavaksi suuntaamme kohti vanhaa toria, mutta ottakaa tämä Tähtisadeaukiota koskeva tunnelma mukaan. Pysykää uteliaina ja pitäkää silmät auki, sillä kaupungillamme on vielä paljon enemmän salaisuuksia, jotka odottavat löytäjäänsä. Mennäänkö?
