Luku 1
(Opas pysähtyy puiden varjoon, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmäänsä hymyillen, käden osoittaen ympäröivää vehreyttä.)
Katsokaas ympärillenne. Tuntuuko se? Se on se tietty rauha, joka laskeutuu päälle heti, kun astumme tänne Tahtipuistoon. Täällä kaupungin kiire ja autojen melu vaimenevat, ja tilalle tulee tämä pehmeä, lähes harras metsän humina. On jotain todella maagista siinä, miten luonto on ottanut tämän paikan haltuunsa, mutta samalla se tuntuu siltä, että puisto muistaa kaiken, mitä täällä on tapahtunut. Se ei ole vain kokoelma puita ja polkuja, vaan se on kuin elävä arkisto, jossa jokainen vanha tammi ja sammaleinen kivi kantaa mukanaan tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä. Tervetuloa paikkaan, jossa aika tuntuu hidastuvan ja jossa historia kuiskailee lehvistön läpi.
Jos mennään syvemmälle historiaan, niin on tärkeää ymmärtää, että Tahtipuisto ei syntynyt sattumalta. Se heijastaa sitä suurta aikakautta, jolloin kaupunkiympäristöön alettiin tietoisesti tuoda ”keuhkoja” – paikkoja, joissa ihminen saattoi kohdata luonnon keskellä kasvavaa urbaania sykettä. Alun perin nämä maat olivat osa suurempia tiluksia, ja puiston muotoilu kertoo meille siitä ajan hengestä, jolloin arvostettiin symmetriaa, mutta myös luonnon villiä voimaa. Täällä on kulkenut sukupolvi toisensa jälkeen; täällä on kävelty sunnuntaisilla parhaimmissa vaatteissa, täällä on suunniteltu kaupungin tulevaisuutta ja täällä on etsitty lohtua elämän myrskyjen keskellä. Kun katsotte noita valtavia puunrunkoja, miettikää, että ne ovat nähneet maailman muuttuvan ympärillään, hevoskärryt vaihtuneen autoiksi ja hiljaisuuden vaihtuneen sähköistyneeksi nykyajaksi, vaikka itse puisto on säilyttänyt tämän oman, tyynen luonteensa.
Mutta kuten jokaisella vanhalla puistolla on, myös Tahtipuistolla on omat salaisuutensa. Paikalliset tarinat kertovat, että syvällä puiston varjoisimmilla kulmilla, siellä missä polut alkavat hämärtyä, on olemassa paikkoja, jotka eivät näy kartoilla. Sanotaan, että tietyissä valo-olosuhteissa, juuri ennen auringonlaskua, voi nähdä vilauksia menneisyydestä – hahmoja, jotka ovat jääneet vaeltamaan tänne ikuisiksi ajoiksi. Jotkut uskovat, että puisto on energiaportti, jossa luonnon ja ihmisen historiaan liittyvät muistot kietoutuvat yhteen. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko täällä jotain, mitä tiede ei selitä? Ehkäpä se on juuri se mystiikka, joka tekee tästä paikasta erityisen. Se on se tunne niskassa, kun huomaat olevasi täällä yksin, mutta silti tunnet, että joku tai jokin seuraa askeliasi lempeästi puiden suojista.
Nyt, kun olemme uppoutuneet näihin tarinoihin, kutsun teidät jatkamaan matkaa kanssani. Haluan viedä teidät vielä yhdelle erityiselle näköalapaikalle, josta puiston koko loisto avautuu silmienne eteen. Mutta tehkäämme niin, että kävellään nyt täydellisessä hiljaisuudessa seuraavat kaksi minuuttia. Kuuntele tuulta, kuuntele lintuja ja yritä aistia se historiallinen kerrostuneisuus, josta puhuin. Anna puiston kertoa oma tarinansa suoraan sinulle. Tervetuloa syvemmälle Tahtipuiston syleilyyn, katsotaan yhdessä, mitä kulman takana odottaa.
