Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy puiston reunalle, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi. Hän elehtii kädellään kohti vehreyttä.)*
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko se? Se on se tietty rauha, joka laskeutuu päälle heti, kun astutaan tänne Jussin puistoon. Me ollaan nyt paikassa, missä kaupungin kiire ja asfaltin kovuus väistyvät luonnon tieltä. Huomaatko, miten valo siivilöityy näiden vanhojen puiden läpi? Se luo sellaisen pehmeän, melkein unenomaisen tunnelman. Monelle tämä on vain kaunis viheralue, paikka kävelylle tai hetken hengähdykselle, mutta ammattioppaan silmin tässä maisemassa näkyy kerroksia. Jokainen puu ja jokainen polku kantaa mukanaan muistoja ajasta, jolloin maailma liikkui hitaammin ja ihminen eli tiiviimmässä vuorovaikutuksessa ympäröivän luonnon kanssa. Tervetuloa paikkaan, jossa luonto ja historia kietoutuvat toisiinsa.
Jos me mennään ajassa taaksepäin, niin tässä maaperässä sykkii vanha talonpoikaiselämän rytmi. Ennen kuin täältä tuli puisto, tämä oli osa sitä laajempaa kulttuurimaisemaa, jossa jokainen neliömetri oli hyödynnetty. Kuvitelkaa itsenne sataan vuoteen taaksepäin: täällä on raivattu peltoja, hoidettu laidunmaita ja rakennettu elämää käsin. Tuo nimi, Jussin puisto, ei ole sattumaa. Se viittaa siihen perinteiseen suomalaiseen sisuun ja yksinkertaisuuteen, jota Jussi-hahmo edustaa. Historian valossa tällaiset puistot ovat olleet kaupungistumisen vastapainoa. Kun teollisuus alkoi kasvaa ja savupiiput nousta taivaalle, tällaiset viherkeitaat säilytettiin tarkoituksella. Ne olivat keuhkoja, joista kaupunkilainen sai happea ja muistutuksen juuristaan. Täällä on kulkenut sukupolvia, lapset ovat kasvaneet ja vanhukset ovat levänneet samoilla penkeillä, joilla me nyt kuljemme. Se on hiljaista historiaa, jota ei kirjoiteta oppikirjoihin, vaan joka elää puiden vuosirenkaissa.
Mutta jokaisessa paikassa on myös jotain, mitä ei voi selittää pelkällä historiatieteellä. Täällä Jussin puistossa liikkuu tietty mystiikka. Paikalliset kertovat, että puiston syvimmät kolkat kätkevät sisäänsä salaisuuksia, joita ei ole merkitty karttoihin. Sanotaan, että tiettyjen puiden alla on kätkettynä vanhoja muistoja tai kenties jotain konkreettisempaakin, kuten ajan saatossa unohtuneita esineitä, jotka ovat jääneet maahan kertomaan menneisyydestä. Onko täällä kulkenut yön hiljaisuudessa hahmoja, jotka eivät kuulu tähän aikaan? Ehkäpä itse Jussi, puiston nimikkohahmo, vaeltaa vieläkin täällä varmistamassa, että luonto saa kukoistaa ja että ihmiset muistavat kunnioittaa maata. Se on sellaista kaupunkifolklooria, joka tekee paikasta elävän. Se muuttaa tavallisen puistikon tarinoiden maailmaksi, jossa mielikuvitus saa tilaa.
Nyt minä ehdotan, että me jatkamme matkaa puiston sydämeen. Haluan, että te pysähtytte hetkeksi ja kuuntelette. Älkää vain katsoko, vaan kuunnelkaa, mitä tuuli kuiskaa lehvistössä. Kokeilkaa löytää se kohta, jossa tunnette itsenne kaikkein rauhallisimmaksi. Kun kuljemme eteenpäin, miettikää, mitä tarinoita te itse jättäisitte jälkeenne tähän puistoon tuleville sukupolville. Historian hienous on siinä, että me olemme osa sitä juuri nyt. Jussin puisto ei ole vain muisto menneestä, vaan se on elävä osa meidän yhteistä nykyhetkeämme. Olkaa hyvä, kulkekaamme yhdessä syvemmälle vihreyteen.