Clarion Sky Room

*(Opas pysähtyy hissin edessä, katsoo ryhmää lämpimästi ja viittoo kaikkia astumaan sisään. Hissi nousee hiljaa ylöspäin. Kun ovet avautuvat Clarion Sky Roomiin ja panoraamanäkymä kaupungista avautuu, hän laskee äänensä hieman ja antaa näkymän puhua hetken ennen kuin aloittaa.)* Katsokaa tätä. Hengittäkää nyt syvään. Me olemme nousseet kirjaimellisesti kaupungin yläpuolelle, ja tässä pisteessä, Clarion Sky Roomissa, maailma näyttää erilaiselta. Täällä ylhäällä tuuli viihlaa lasia, mutta sisällä on tuo pehmeä, lähes harras tunnelma. Huomaatteko, miten valo siivilöityy sisään? Se ei ole vain modernia arkkitehtuuria, vaan tämä paikka on kuin kaupungin oma observatorio. Täältä käsin voi seurata, miten elämä sykkii alhaalla kaduilla, mutta samalla me olemme täysin erillämme siitä hälinästä. On jotain pysäyttävää siinä, kun näkee horisontin ja tajuaa, kuinka pieniä me olemme tämän valtavan urbaanin koneiston keskellä, mutta samalla kuinka lähellä olemme taivasta. Mutta jos katsotte tarkemmin alas noihin kattoihin ja kujiin, niin näette historian kerrostumat. Tämä kaupunki ei ole syntynyt hetkessä, vaan se on rakennettu unelmien, kaupan ja kovan työn päälle. Vuosisatoja sitten tässä nimenomaisessa kohdassa saattoi kulkea hevoskärryjä, jotka kuljettivat raaka-aineita satamasta varastoihin, ja ilmassa tuoksui tervaa, suolaa ja hiili. Siihen aikaan kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä ihminen nousisi näin korkealle nauttimaan lasillisesta viiniä ja ihailemaan kaupunkia yläviistosta. Arkkitehtuuri, jota me ympäröi, on kunnianosoitus sille nousulle, jonka kaupunki on tehnyt teollisesta raadollisuudesta moderniksi metropoliksi. Jokainen viiva tässä rakennuksessa kertoo pyrkimyksestä ylöspäin, halusta hallita tilaa ja nähdä kauemmas kuin kukaan muu. Ja tässä kohtaa haluan kertoa teille jotain, mitä ei löydy virallisista esitteistä. Sanotaan, että täältä ylhäältä, kun kaupunki hiljenee ja sumu nousee katuylityksiin, voi tuntea entisten kaupungin valtiaiden läsnäolon. On kiertänyt tarina, että tietyissä kulmissa, juuri hämärän aikaan, voi kuulla vaimeaa kuiskausta tai nähdä välähdyksen hahmosta, joka ei kuulu tähän aikaan. Se on ehkä vain tuulen leikkiä lasiseinissä tai valojen heijastuksia, mutta monet uskovat, että kaupungin historia ei koskaan poistu kokonaan. Se jää elämään rakenteisiin, ja tämä huone on kuin silta nykyhetken ja menneisyyden välillä. Onko se myytti? Ehkä. Mutta eikö olekin helpompaa uskoa siihen, kun katsoo tätä loputonta näkymää ja tuntee historian painon hartioillaan? Nyt, kun olemme puhuneet menneestä, haluan teidän tekevän jotain. Menkää lasiseinän viereen, valitkaa itsellenne yksi piste tuolla kaukaisuudessa ja miettikää, kuka siellä on juuri nyt ja mitä hän ajattelee. Me olemme täällä vain vierailijoita, hetken ajan osa tätä suurta jatkumoa. Ottakaa tämä hetki itsellenne, nauttikaa hiljaisuudesta ja siitä tunteesta, että olette maailman huipulla. Kiitos, että kuljette kanssani tämän matkan. Voitte nyt vapaasti tutkia huonetta ja antaa kaupungin kertoa oman tarinansa teille.