Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja viittoo kädellään ympäröivää metsää ja avointa maastoa. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, välillä pysähtyen korostamaan tiettyjä kohtia.)*
Katsokaa ympärillenne. Tuntuu ehkä siltä, että olemme vain tavallisessa metsässä, mutta jos suljette silmänne hetkeksi ja kuuntelette tuulta puiden latvoissa, voitte melkein aistia tämän paikan sykkeen. Tervetuloa Laserpuistoon. Nimi saattaa kuulostaa nykykorvaan futuristiselta, melkein joltain scifi-elokuvalta, mutta täällä luonto ja ihmisen kädenjälki kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka kertoo tarinaa muutoksesta. Täällä ilma tuntuu erilaiselta, ikään kuin maa itsessään muistaisi kaiken sen, mitä sen pinnalla on tapahtunut. Me emme ole vain kävelyllä luonnossa, vaan me olemme astumassa sisään aikakerroksiin, joissa jokainen sammalpäällysteinen kivi ja jokainen vanha puu kantaa mukanaan palasen menneisyyttä.
Jos menetään syvemmälle historiaan, niin tämä alue heijastaa laajemmin suomalaista tapaa hallita ja muokata ympäristöään. Ennen kuin täällä oli puisto, maa on ollut osa suurempaa kokonaisuutta, jossa hyödynnettiin luonnonvaroja ja raivattiin tiet tulevaisuuteen. On kiehtovaa miettiä, kuinka monet sukupolvet ovat kulkeneet näitä samoja polkuja ennen meitä, kenties eri tarkoituksissa: metsästäjänä, raivarina tai vain ohikulkijana. Alueen maaperässä on nähtävissä merkkejä siitä, miten ihminen on pyrkinyt kesyttämään villin luonnon, mutta kuten huomaatte, luonto ottaa aina takaisin oman tilansa. Se on jatkuvaa vuoropuhelua ihmisen tahdon ja metsän sitkeyden välillä. Historiallisesti tällaiset vyöhykkeet ovat toimineet puskureina, paikkoina, joissa kaupunkimainen järjestys ja metsän kaoottinen vapaus kohtaavat. Se on tehnyt tästä paikasta strategisesti ja tunnelmallisesti ainutlaatuisen.
Mutta jokaisella paikalla on myös ne tarinat, joita ei kirjoiteta virallisiin arkistoihin. Laserpuistoon liittyy tietty mystiikka, eräänlainen urbaani legenda, joka kuiskailee, ettei tämä paikka ole pelkästään fyysinen alue, vaan se toimii jonkinlaisena energian solmukohtana. Jotkut sanovat, että tietyissä kohdissa puiston hiljaisuus on niin tiivistä, että voit kuulla menneiden aikojen kaiut. On puhuttu salaisista poluista, jotka eivät näy kartoilla, ja rakenteista, jotka ovat hautautuneet syvälle mullan ja juurten alle. Ehkä kyse on vain mielikuvituksesta, mutta kun seisoo täällä hämärän aikaan, on vaikea olla uskomaan, ettei metsän siimeksessä asu jokin näkymätön voima. Se on se salaisuus, joka tekee Laserpuistosta enemmän kuin vain viheralueen; se on elävä organismi, jolla on oma muistinsa.
Nyt, kun olette kuulleet tämän, haastan teidät katsomaan tätä ympäristöä uudestaan. Älkää katsoko vain puita, vaan etsikää merkkejä siitä, mitä täällä on ollut. Kokeilkaa pysähtyä ja tuntea jaloillanne maan muotoja. Onko tuo kumpare vain luonnon muovaama, vai onko se jäänne jostain, mikä on jo kauan sitten kadonnut? Kun jatkamme matkaamme, antakaa uteliaisuuden ohjata teitä. Menneisyyden ja nykyisyyden raja on täällä hämärä, ja ehkäpä teistä joku löytää oman polkunsa tai oman salaisuutensa tästä metsästä. Mennäänpä katsomaan, mitä kulman takaa paljastuu.