Luku 1
(Opas pysähtyy majan eteen, ottaa syvään henkeä ja katsoo ryhmää lämpimästi, mutta vakavasti.)
Katsokaapa tätä rakennusta. Onko se vain vanha hirsimaja keskellä metsää, vai onko se jotain enemmän? Kun seisomme tässä, tunnen usein, miten ympärillä oleva hiljaisuus ei olekaan tyhjyyttä, vaan se on täynnä muistoja. Kuulkaa, kuinka tuuli humisee puissa – se on kuin kuiskaus menneisyydestä. Täällä Kontion majalla aika tuntuu pysähtyneen. Tunnussanne ehkä sen pienen kylmyyden niskassanne, vaikka aurinko paistaisi? Se on sitä kunnioitusta, jota tämä paikka herättää. Täällä ei ole kyse vain puusta ja kivityöstä, vaan ihmiskohtaloista, jotka ovat ristiytyneet näiden seinien suojassa. Tervetuloa paikkaan, jossa luonto ja historia kietoutuvat toisiinsa niin tiukasti, ettei niitä voi enää erottaa.
Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, mitä tämä maja oikeasti edustaa. Jos katsomme näitä hirsien kulutusta, näemme vuosikymmenten, kenties vuosisatojen jäljet. Kontion maja ei syntynyt viihteeksi, vaan se oli osa ankarampaa elämää. Se on toiminut levähdyspaikkana, valvontapisteenä ja kenties jopa turvapaikkana niille, joiden ei olisi pitänyt tulla löydetyksi. Historiallisesti tällaiset majat olivat elintärkeitä solmukohtia erämaareiteillä. Miettikää niitä miehiä, jotka kantoivat täällä raskaita kuormia, tai metsästäjiä, jotka odottivat saalistaan pakkasessa, kun ainoa lämmönlähde oli tuo pieni uuni ja toivo huomisesta. Täällä on koettu nälkää, väsymystä ja valtavaa yksinäisyyttä, mutta myös helpotusta, kun majan savu on näkynyt horisontissa. Se on ollut hiljainen todistaja sille, miten ihminen on kamppaillut luonnonvoimia vastaan ja löytänyt tavan selviytyä niissä.
Tietenkin jokaisella tällaisella paikalla on myös omat salaisuutensa, ne tarinat, joita ei kirjoiteta virallisiin historiankirjoihin. Paikalliset ovat vuosia kuiskaileet, että Kontion majalla on tapana "pitää kiinni" vierailijoistaan. On puhuttu hahmoista, jotka näkyvät sumuisina aamuina majan kulmilla, ja askelista, jotka kuuluvat lattiarakoista silloinkin, kun maja on tyhjillään. Jotkut sanovat, että täällä on kätketty jotain arvokasta, tai ehkä jotain, jonka olisi pitänyt pysyä piilossa. Onko kyseessä vain metsän leikkiminen mielikuvituksellamme, vai onko täällä todella jokin energia, joka ei ole vielä lähtenyt? Minä olen historian harrastaja, mutta täällä, tämän majan seinien välissä, alan uskoa, että on asioita, joita järki ei pysty selittämään. Myytit eivät synny tyhjästä, ne syntyvät kokemuksista.
Nyt, kun olemme tunteneet tämän paikan hengen, kutsun teidät astumaan lähemmäs. Katsokaa tarkkaan niitä merkkejä, jotka ovat jääneet puuhun. Mitä te näette? Mitä te kuulete? Kannustan teitä kävelemään majan ympäri hitaasti, tuntemaan sammalen jalkojenne alla ja antamaan oman mielikuvituksen kuljettaa teitä. Muistakaa kuitenkin, että olemme vain vieraita täällä. Kunnioittakaa hiljaisuutta ja tätä vanhaa rakennusta, joka on nähnyt enemmän kuin me kaikki yhteensä. Kiitos, että kuljette kanssani tämän matkan. Nyt on teidän vuoronne kohdata Kontion majan mysteerit. Olkaa varovaisia, mutta olkaa avoimia – kuka tietää, mitä tämä maja paljastaa juuri teille?
