Luku 1
(Opas pysähtyy ryhmän kanssa kauppakeskuksen lasisille oville, ottaa rennosti asennon ja katsoo ympärilleen hymyillen.)
Katsokaapa tätä paikkaa. Ensi silmäyksellä me näemme vain terästä, lasia ja kiireisiä ihmisiä, jotka etsivät halvimmalla mahdollisia tarjouksia. Mutta kun pysähdytte hetkeksi ja suljete silmänne, voitte melkein tuntea, kuinka tämän modernin betonin alla sykkii jotain paljon vanhempaa. Täällä, Kauppakeskus Saaren sydämessä, on kerrostumia, jotka kertovat tarinoita ajalta, jolloin kaupunki ei ollut vielä asfalttia ja liikennevaloja. Tunteeko kukaan teistä sen pienen vedon, joka nousee lattialankuista? Se ei ole vain ilmastointi. Se on muisto siitä, että seisomme maaperällä, joka on vuosisatojen ajan ollut veden ja maan välisessä kamppailussa, strategisessa solmukohdassa, jonne kaikki tiet ennenhän johtivat.
Jos mennään takaisin aikaan, jolloin tätä aluetta ei kutsuttu kauppakeskukseksi, vaan se oli elintärkeä kauppapaikka ja tulliasema. Täällä, missä nyt sijaitsee ruokakaupan kassa ja vaateliikkeet, kulki muinoin vilkas kauppatie. Historialliset kartat osoittavat, että tämä saari oli kaupungin taloudellinen keuhko; täällä vaihdettiin suolaa, tervaa ja pellavaa hopeaan ja silkkiin. Sadan vuoden takaiset arkistot kertovat ankarista talvista, jolloin jää peitti kanavat ja kauppiaat joutuivat taistelemaan jokaisesta kolikosta. Täällä on nähty suurten kauppasukujen nousu ja tuhoisa romahdus, ja jokainen tällainen rakennus, joka on täällä pystytetty, on vain uusi kerros vanhan päälle. Me emme siis kävele vain ostoskeskuksessa, vaan me vaellamme historian hautausmaalla, jossa nykyaika on vain ohut lakka menneisyyden päällä.
Mutta tässä kohtaa tarina muuttuu hieman hämäremmäksi. Paikalliset tietävät, että kellarikerroksen pohjalla, lähellä teknisiä tiloja, on seinäosuus, jota ei ole koskaan täysin tasoitettu. Legendan mukaan rakennustöiden aikana kymmenen vuotta sitten työmiehet löysivät muuratun kammion, joka ei kuulunut mihinkään viralliseen pohjapiirustukseen. Sanotaan, että siellä on säilytetty kaupungin varhaisimpien hallitsijoiden salaisia kirjeitä tai ehkäpä jotain sellaista, mitä ei koskaan haluttu tuoda päivänvaloon. Jotkut väittävät, että myöhään illalla, kun viimeiset asiakkaat ovat lähteneet ja valot himmenevät, käytävillä kuuluu vaimeaa kuiskausta ja askelia, jotka eivät kuulu kenellekään elävälle. Onko se vain rakennuksen elämistä vai kenties muisto kauppiaasta, joka ei koskaan saanut kirjata viimeistä kauppaansa loppuun?
Joten, kun me nyt astumme sisälle, pyydän teitä tekemään yhden asian. Älkää katsoko vain näyteikkunoihin, vaan katsokaa lattiaan, kattoon ja nurkkiin. Mietikää, kuka seisoi täsmälleen samassa kohdassa kolmesataa vuotta sitten ja mitä hän toivoi tulevaisuudeltaan. Historia ei ole vain kirjoissa, se on tässä, meidän jalkojemme alla, hengittäen ja odottaen, että joku pysähtyisi kuuntelemaan. Nyt, mennäänpä sisälle ja katsotaan, löydämmekö meitse jotain sellaista, mitä ei ole merkitty opasteisiin. Tervetuloa tutustumaan Kauppakeskus Saaren näkymättömiin kerroksiin.
