Tri. Georg Kollmann

*(Opas pysähtyy kohteen eteen, katsoo ryhmää lämpimästi ja ottaa pienen askeleen taaksepäin, antaen rakennuksen ja kyltin näkyä kokonaan. Ääni on matala, kutsuva ja hieman salaperäinen.)* Katsokaapa tätä kohtaa. Pysähdytään hetkeksi. Tunnetteko te tämän ilman? Täällä, kaupungin kiireen keskellä, on tiettyjä pisteitä, joissa aika tuntuu hidastavan vauhtiaan. Kun katsomme tri. Georg Kollmannin perintöä, emme katso vain kiviseiniä tai nimeä kyltissä, vaan avaamme ikkunan maailmaan, joka on lähes pyyhitty pois historian hiekan alle. Kuvitelkaa itsenneanen vuosisataa taaksepäin. Katu on kapeampi, ilmassa leijuu hiilenvuoren ja vanhan lääkkeen tuoksu, ja ympärillämme kuuluu hevoskärryjen kolina mukulakivillä. Täällä, juuri tässä pisteessä, tiedon ja hoidon ja kenties pienen ripauksen mystiikan maailmat kohtasivat. Se on se tunne, jonka haluan teidän kantavan mukanne, kun sukellamme tämän miehen tarinaan. Kuka nyt oli tämä Georg Kollmann? No, hän ei ollut vain mikä tahansa kaupungin lääkäri. Hän oli mies, joka eli aikana, jolloin lääketiede oli vielätapahtumassa suuren murroksen keskellä. Se oli aikaa, jolloin tiede alkoi vihdoin haastaa vanhoja uskomuksia, mutta intuition ja kokemuksen merkitys oli vielä valtava. Kollmann tunnettiin miehenä, jolla oli kyky nähdä potilaansa sieluun asti, ei vain oireisiin. Hänen toimintansa tässä ympäristössä ei ollut vain ammatillista suorittamista, vaan hän loi ympärilleen verkoston, jossa auttoi sekä tiukka kurinalaisuus että syvä inhimillinen myötätunto. Hän edusti sitä sivistyneistöä, joka rakensi tämän kaupungin henkistä selkärankaa. Kun katsotte näitä rakenteita, muistakaa, että näiden seinien sisällä on tehty päätöksiä, jotka ovat pelastaneet elämiä ja muuttaneet paikallisten ihmisten kohtaloita silloin, kun yksinkertainen tulehdus saattoi vielä olla kuolemantuomio. Mutta tiedättehän te, että jokaisen merkittävän historian takana on aina jotain, mitä ei kirjoiteta virallisiin arkistoihin. Kollmannin kohdalla puhutaan usein salaisuuksista. Sanotaan, että hänellä oli kirjasto, joka sisälsi teoksia, joita kirkko tai valtio eivät olisi hyväksyneet. Kuiskaillaan, että hän tutki asioita, jotka menivät anatomian ja fysiologian ulkopuolelle, kenties jopa henkisen maailman rajoille. Olipa kyseessä sitten kiistelty lääkinnällinen kokeilu tai vain syvä kiinnostus kiellettyyn tietoon, Kollmannin ympärille syntyi myytti miehestä, joka tiesi enemmän kuin hän koskaan myönsi julkisesti. Se on se kiehvoittava jännite, joka tekee tästä paikasta erityisen. Se ei ole vain muistomerkki lääkärille, vaan symboli sille uteliaisuudelle, joka uskaltaa kurkistaa kulman taakse ja kysyä kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Nyt, kun olemme tässä hetkessä, haluan teidän tekevän yhden asian. Sulkekaa silmänne sekunniksi ja kuvitelkaa, kuinka tämän paikan historia virtaa edelleen maan alla, jokaisessa tiilessä ja katukivessä. Historian hienoin puoli ei ole se, mitä löydämme oppikirjoista, vaan se, mitä me pystymme tuntemaan ja kokemaan tällaisissa kohdepisteissä. Tri. Georg Kollmann muistuttaa meitä siitä, että jokainen meistä jättää jäljen, oli se sitten virallinen tai salainen. Kiitos, kun kuljette tämän pienen historian matkan kanssani. Nyt jatketaan matkaa, mutta pidetään mielessä se, että kaupunki puhuu meille koko ajan, kunhan vain osaamme kuunnella. Mennäänpä eteenpäin!