Seppo Hiltunen

*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja viittoo kädellään ympäröivää tilaa. Äänensävy on kutsuva, hieman salaperäinen ja lämmin.)* Katsokaa ympärillenne. Me seisomme paikassa, jossa tavallinen arki ja täysin surrealistinen mielikuvitus kohtaavat. Seppo Hiltusen maailma ei ole vain kokoelma esineitä, vaan se on ikään kuin portti johonkin aivan muuhun. Kun astutte sisään, huomaatte heti, että täällä pätee eri logiikka kuin ulkopuolella. Ilma tuntuu tiheämmältä, täynnä tarinoita ja pientä, hyvänmielistä kaaosta. Täällä ei ole kyse vain katselusta, vaan kokemisesta. Se on kuin astuisi elävään kollaasiin, jossa jokainen esine kuiskaa jotain omaa. Tervetuloa paikkaan, jossa ihmeellinen on arkipäivää ja jossa jokainen nurkka kätkee sisäänsä jotain, mitä ette osanneet odottaa. Jos mietitään tätä kokonaisuutta historian ja kulttuurin näkökulmasta, niin Hiltusen visio on itse asiassa jatkumoa pitkälle eurooppalaiselle ”curiosity cabinet” eli ihmetuoppien traditiolle. Renessanssin aikana rikkaat keräsivät kummallisuuksia ympäri maailmaa osoittaakseen tietoaan ja uteliaisuuttaan, ja tavallaan Seppo on vienyt tämän konseptin nykyaikaan, mutta omalla, hyvin suomalaisella ja maanläheisellä tavalla. Täällä ei ole kyse vain tavaran keräämisestä, vaan kyse on kuratoidusta maailmankuvasta. Se on vastalause kliiniselle minimalismille ja modernille, usein tylsälle arkkitehtuurille. Hiltunen on rakentanut tilan, joka heijastaa ihmisen kykyä nähdä arvo siellä, missä muut näkevät vain romua tai turhuuksia. Se on eräänlaista kansantaidetta, jossa historia ei ole kirjoitettu oppikirjoihin, vaan se on läsnä esineiden patinassa, väreissä ja omituisissa yhdistelmissä. Mutta tässäpäpäpä on se juttu, mikä tekee tästä paikasta todella erityisen: se on tämä hienoinen mystiikka ja myytti, joka Seppoa ympäröi. Monet kysyvät, mikä on tämän kaiken alkuperäinen tarkoitus tai onko täällä jokin piilotettu koodi. Totuus on ehkä se, että salaisuus ei ole siinä, mitä täällä on, vaan siinä, miten me sen näemme. Hiltunen on luonut tilan, joka toimii peilinä. Yksi näkee täällä huumoria, toinen nostalgian ja kolmas kenties jonkinlaisen kapinan sääntöjä vastaan. Se on urbaani legenda, joka on kasvanut orgaanisesti, ja juuri tuo tietty arvoituksellisuus tekee vierailusta elämyksen. Täällä ei anneta valmiita vastauksia, vaan vieras jätetään yksin tulkitsemaan tätä visuaalista labyrinttia. Nyt, kun olemme saaneet pohjustettua tunnelman, kutsun teidät syvemmälle tähän ihmeiden maailmaan. Älkää etsikää loogisia selityksiä, vaan antakaa uteliaisuuden ohjata. Katsokaa tarkkaan, pysähtykää yksityiskohtien äärelle ja kysykää itseltänne, mitä kukin esine teille kertoo. Mennäänpä katsomaan, mitä kulman takaa löytyy ja mikä hämmentävä löytö odottaa meitä seuraavassa huoneessa. Olkaa varovaisia, ette eksy omiin ajatuksiinne, mutta jos eksytte, niin se onkin tämän paikan suurin lahja. Seuraattepas minua, niin astumme sisään Seppo Hiltusen lumoavaan maailmaan.