Seppo Hiltunen

Tervetuloa, hyvät matkailijat. Ottakaahan hetkeksi askelletuonne ja katsokaa ympärillenne. Olemme nyt saapuneet paikkaan, joka on paljon enemmän kuin vain kokoelma esineitä – olemme astuneet sisään maailmaan, jossa arkipäiväinen muuttuu maagiseksi. Tunnetteko te tämän ilmassa leijuvan uteliaisuuden? Täällä, Seppo Hiltusen maailmassa, ajan ja tilan rajat hämärtyvät. Se on kuin astuisi sisään suureen, elävään palapeliin, jossa jokainen kulma kätkee taakseen jotain odottamatonta. Täällä ei kuljeta vain käytäviä, vaan kuljetaan kerroksittain rakentuneen intohimon läpi. Onko tämä museo? Onko tämä koti? Vai onko tämä kenties portti johonkin aivan muualle? Anna aistiesi ohjata, älä kiirehdi, sillä täällä yksityiskohdat kertovat tarinan. Jos katsomme tätä kokonaisuutta historioitsijan silmin, huomaamme, että Hiltusen nähtävyydet eivät syntyneet suunnitelman mukaan, vaan ne ovat orgaanista kasvua. Se on eräänlaista modernia folk-taidetta, jossa kerroksellisuus on avainasemassa. Hiltunen on toiminut kuin historian kerääjä; hän ei ole vain hankkinut esineitä, vaan hän on luonut niille uuden kontekstin. Tässä tilassa kohtaamme suomalaisen sisuun perustuvan rakentamisen ja loputtoman uteliaisuuden. Voitte kuvitella ne vuosikymmenet, jolloin yksi esine on tuonut tieltä toisen, ja miten tila on alkanut elää omaa elämäänsä. Se on kuin kaupunkirakenne pienoiskoossa, jossa on omat pääkatujaan ja sivukujiaan. Tämä ei ole vain tavaraa, vaan se on dokumentti siitä, miten yksi ihminen voi muokata ympäröivää maailmaaan oman visionsa mukaan, rikkoen kaikki perinteiset säännöt siitä, miltä kodin tai näyttelytilan kuuluisi näyttää. Mutta tässäpä tulee se mielenkiintoisin osa, se pieni salaisuus, joka tekee tästä paikasta myyttisen. Täällä ei ole yhtä oikeaa reittiä tai yhtä lopullista vastausta. Paikan suurin mysteeri on itse asiassa sen loogisuuden puute, joka onkin tässä tapauksessa sen suurin vahvuus. Kysykää itseltänne: mikä on tämän kaiken tarkoitus? Onko kyseessä vain keräilyä, vai onko kyseessä hienovarainen yhteiskuntakritiikki tai kenties surrealistinen vitsi, joka on kestänyt vuosia? Myytti Seppo Hiltusesta on se, että hän on onnistunut luomaan labyrintin, jossa vierailija eksyy tietoisesti. Se on psykologinen peli, jossa katsoja joutuu kyseenalaistamaan oman havaintokykynsä. Täällä esineet eivät ole vain esineitä, vaan ne ovat symboleita, jotka kuiskaavat jotain siitä, mitä me pidämme arvokkaana tai tarpeettomana. Nyt, kun olemme kiertoamme päättämässä, haluan antaa teille vielä yhden pienen vinkin. Kun astutte takaisin ulkoilmaan, älkää heti ravistelkako tätä kokemusta pois mielestänne. Mietikää, mitä te itse keräisitte, jos teillä olisi rohkeutta rakentaa oma maailmanne täysin vapaasti. Hiltusen nähtävyydet muistuttavat meitä siitä, että elämä on liian lyhyttä ollakseen tylsä ja että joskus kauneus löytyy juuri siitä, mikä on hieman outoa tai ylitsevuotavaa. Toivottavasti tämä matka läpi mielikuvituksen ja historian kerrosten antoi teille uudenlaisen perspektiivin. Kiitos, kun kuljette kanssani, ja nauttikaa loppupäivästänne täällä tämän erikoisen kaupunkimiljöön syleilyssä.