Luku 1
(Opas pysähtyy Kirsikkapuron leikkipaikan reunalle, ottaa rennosti asennon ja pyyhkäisee kämmenellään ilmaa, kutsuen ryhmän lähemmäs.)
Katsokaapa ympärillenne. Kuulkaa, miten vesi solisee tuolla taustalla ja miten tuuli humisee lehvistössä. Tervetuloa Kirsikkapuron leikkipaikalle. Ensimmäisellä silmäyksellä tämä näyttää ehkä vain tavalliselta, viihtyisältä puistolta, jossa lapset juoksevat ja vanhemmat lepäävät, mutta ammattioppaan silmin tässä paikassa on jotain paljon syvempää. Täällä luonto ja kaupungin syke kohtaavat tavalla, joka pysäyttää. Tunnetteko te sen ilmassa olevan raikkauden? Se on se erityinen kirsikkapuron henki. Täällä aika tuntuu hidastuvan. Me emme ole vain leikkipuistossa, vaan olemme astumassa pieneen viidakkomaiseen keitaaseen, joka on säilyttänyt palasen alkuperäistä luontoaan keskellä modernia maailmaa.
Jos katsomme taaksepäin, historian harrastajana voin kertoa, että tällaiset puroalueet ovat olleet kaupunkiympäristössä elintärkeitä. Ennen kuin meillä oli nykyaikaisia viemäröintejä ja putkistoja, purot olivat kaupungin valtimoita. Ne määrittivät, mihin talot rakennettiin ja missä ihmiset kohtasivat. Kirsikkapuro ei ole vain nimi, vaan se kertoo tarinaa ajasta, jolloin täällä kasvoi villejä kirsikkapuita, jotka kukkivat keväällä niin intensiivisesti, että koko alue kylpi vaaleanpunaisessa värissä. Kuvitelkaa hetki sata vuotta sitten: täällä ei ollut muovisia liukumäkiä, vaan kenties pyykkipäivän hulinaa, puunhakkaajien huutoja ja lapsia, jotka kalastivat pikkukaloja juuri tuosta samasta puronpohjasta. Luonto on ollut täällä sekä työpaikka että hengähdyspaikka, ja vaikka ympäröivä kaupunki on kasvanut ja muuttunut, puro on jatkanut kulkuaan, kantaen mukanaan muistoja sukupolvelta toiselle.
Mutta jokaisella tällaisella paikalla on myös salaisuutensa. Paikallisten tarinoiden ja vanhojen huhujen mukaan Kirsikkapuron uomaan on kätkettynä enemmän kuin vain kiviä ja hiekkaa. Sanotaan, että puron varrella on ollut vanhoja kohtauspaikkoja, joissa on vaihdettu salaisia viestejä ja tehty lupauksia, joita ei saanut kertoa kenellekään. On jopa myytti siitä, että puron vesi puhdistaa mielen ja tuo onnea niille, jotka osaavat pysähtyä kuuntelemaan sen kuiskausta oikealla hetkellä. Ehkä se on vain kansanperinnettä, mutta kun seisoo tässä hiljaisuudessa, on vaikea olla uskomaan, ettei täällä asuisi jokin näkymätön henki, joka vartioi tätä vihreää rauhantilaa. Se on sellainen pieni mysteeri, joka tekee tästä paikasta erityisen juuri meille, jotka osaamme katsoa pintaa syvemmälle.
Nyt kun olemme kävelleet historian ja myyttien läpi, kannustan teitä tekemään saman kuin lapset täällä tekevät: päästkää irti arjesta. Menkää lähemmäs vettä, tunkakaa varpaanne hiekkaan tai sulkekaa silmänne ja kuvitelkaa ne kirsikkapuut täydessä kukkaloistossaan. Kirsikkapuro opettaa meille, että vaikka maailma ympärillä muuttuu, jotkin asiat, kuten veden solina ja luonnon rauha, pysyvät ikuisesti. Kiitos, kun kuljette tämän pienen matkan kanssani. Nyt on teidän vuoronne tutkia tätä kaunista paikkaa omassa rauhassanne. Nauttikaa hetkestä.
