Luku 1
(Opas pysähtyy hyppyrimäen juurelle, katsoo ylöspäin ja viittoo ryhmää lähemmäs. Äänensävy on kutsuva ja hieman salaperäinen.)
Katsokaapa tätä. Seisomme nyt paikan päällä, jossa Turun kaupunkilaisuus ja urheilun intohimo ovat kohdanneet vuosikymmenten ajan. Tunnitteko te tämän tuulenvireen? Se ei ole vain Ahveniston puiston raikas ilma, vaan se on ikään kuin historian huokausta. Kun katsotte tuota mäkeä, älkää nähneet vain betonia ja puuta, vaan kuvitelkaa hetkeksi ympärillemme tuhansien ihmisten pauhu, villit huudot ja se jännitys, joka on täyttänyt tämän rinteen kerta toisensa jälkeen. Täällä on koettu sekä valtavia voittoja että musertavia pettymyksiä, ja jokainen hyppy on jättänyt näkymättömän jäljen tähän maaperään. Se on paikka, jossa painovoimaa on yritetty uhmata ja jossa rohkeus on ollut mittari.
Jos menemme syvemmälle historiaan, niin Ahveniston hyppyrimäki on ollut Turun urheiluelämän sydän jo kauan ennen kuin nykyaikaiset monitoimiareenat nousivat. Se ei ollut vain urheilupaikka, vaan sosiaalinen näyttämö. Miettikää niitä aikoja, jolloin hyppääjät nousivat portaat ylös raskaissa villapaidoissaan, ilman nykyisiä hiilikuituvarusteita. Tuolloin hyppääminen oli lähes taiteita, ja tekniikka oli karkeampaa, mutta sydän oli yhtä suuri. Mäki on nähnyt useita uudistuksia, rakenteiden muutoksia ja ajan hammasta, mutta sen merkitys kaupungille on pysynyt. Se on ollut osa Turun identiteettiä; paikka, jossa kaupunkilaiset ovat tulleet seuraamaan, kuinka paikalliset sankarit lensivät kohti alastuloaluetta. Se on ollut symboli siitä, miten Turku on aina halunnut pysyä mukana ajan virrassa ja urheilun kehityksessä, vaikka maailma ympärillä on muuttunut täysin.
Mutta jokaisella historiallisella paikalla on myös omat varjonsa ja salaisuutensa. Täällä Ahvenistossa liikkuu tarinoita niistä hetkistä, kun valot ovat sammuneet ja yleisö on lähtenyt kotiin. Sanotaan, että mäen rinteillä on vaellettu yömyöhään, kokeillut rajoja ja kenties tehnyt sellaista, mitä virallinen urheiluseura ei olisi hyväksynyt. On kuiskattu legendoista nuorista miehistä, jotka ovat haastaneet toisiaan epävirallisissa hyppykisoissa kuunvalossa, vain todistaakseen itselleen ja kavereilleen pelottomuutensa. Nämä myytit kertovat siitä kapinallisuudesta ja nuoruuden huumasta, joka on aina ollut läsnä tämän mäen katveessa. Se ei ole ollut vain kurinalaisuuden ja sääntöjen paikka, vaan myös vapauden ja riskinottelun temppeli, jossa on koettu elämän intensiivisimmät sekunnit.
Nyt, kun katsotte vielä kerran tuota huippua, kysykää itseltänne, mitä te tekisitte, jos seisoisitte tuolla ylhäällä. Tuntisitteko te sen saman kutsun lentää, jonka tuhannet hyppääjät ovat tunteneet ennen kuin he ovat päästäneet itsensä pudotukseen? Ahveniston hyppyrimäki ei ole vain monumentti menneestä, vaan se on muistutus siitä, että ihminen haluaa aina kurottaa korkeammalle ja kokeilla rajojaan. Toivon, että vietätte tässä puistossa hetken hiljaisuudessa ja annatte tämän paikan hengittää teidän läpi. Kiitos, että kuljitte tämän historian polun kanssani. Olkaa hyvät ja jatkakaa matkaanne, mutta pitäkää mielessänne se tunne, kun maa katoaa jalkojen alta ja maailma muuttuu hetkeksi pelkäksi lennoksi.
