Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy, katsoo ryhmäänsä ja hymyilee itsevarmasti. Hän elehtii käsiinsä, ikään kuin esitellessään ympärillä olevaa maisemaa.)
Katsokaa ympärillenne. Täällä, missä ilma tuntuu hieman raikkaammalta ja metsän humina kätkee sisäänsä menneiden aikojen kaikuja, me seisomme Tahko Pihkalan perinnön äärellä. Sulkekaa hetkeksi silmänne ja kuvitelkaa aika, jolloin Suomi oli vielä nuori ja täynnä palavaa intohimoa itsensä kehittämiseen. Täällä ei puhuttu vain urheilusta, vaan täällä puhuttiin elämänfilosofiasta, kurinalaisuudesta ja suomalaisuuden uudelleenmäärittelystä. Pihkala ei ollut vain ihminen, hän oli voima, joka pyyhkäisi lävitseen koko kansakunnan. Tunnsetteko sen energian? Se on se sama sähkö, joka sai tuhansia miehiä ja naisia vaihtamaan kankeat juhla-asunsa mukaviin urheiluvaatteisiin ja lähtemään ulos säästä riippumatta.
Mennään nyt syvälle historiaan. Tahko Pihkala oli aikansa todellinen visioiri, mies joka ei tyytynyt vain katsomaan sivusta. Hän loi koko suomalaisen urheilukulttuurin perustan. Kun puhumme Pihkalasta, puhumme miehestä, joka uskoi kehon ja mielen täydelliseen yhteisvaikutukseen. Hän ei ollut vain valmentaja, vaan strategikko. Hän toi maahan ulkomaisia vaikutteita, mutta muovasi niistä jotain täysin suomalaista. Hän uskoi, että terve kansa on vahva kansa, ja se oli aikana, jolloin itsenäisyys oli vielä haurasta. Pihkala loi järjestelmiä, hän rakensi infrastruktuuria ja hän opetti meille, että liike on elämää. Hän ei vain opettanut juoksemaan tai hyppääään, vaan hän opetti itsekuria ja tahdonvoimaa. Se oli sellaista pioneerityötä, jolla luotiin pohja sille, mitä me nykyään pidämme itsestämme itsenäisessä Suomessa: sitkeytenä ja kyvynä selviytyä ankarissakin olosuhteissa.
Mutta tiedättehän, että jokaisen suuren miehen ympärillä liikkuu aina tiettyjä myyttejä. Pihkalan kohdalla se ei ollut vain urheilua, vaan kyse oli lähes uskonnollisesta omistautumisesta. Kertomus kertoo, että hänellä oli kyky nähdä ihmisessä potentiaalia, jota kukaan muu ei huomannut. Sanotaan, että hän pystyi yhdellä katseella ja muutamalla sanalla muuttamaan ujon pojan teräksiseksi urheilijaksi. Tässä ympäristössä, näiden puiden ja polkujen keskellä, hän hioi visioitaan. On kulkenut huhuja, että hänellä oli salaisia menetelmiä ja tarkasti harkittuja rutiineja, jotka tekivät hänestä lähes yliluonnollisen tehokkaan. Se oli sellaista henkistä kurinalaisuutta, jota nykyajan kiireessä on vaikea edes käsittää. Pihkala ei hakenut mainetta itselleen, vaan hän halusi rakentaa monumentin suomalaiselle sitkeydelle.
Nyt, kun me olemme kulkeneet tämän polun läpi, pysähdytään vielä hetkeksi. Katsokaa näitä näkymiä ja miettikää, mitä me todella olemme oppineet tältä mieheltä. Pihkalan perintö ei löydy vain mitalいista tai historiankirjojen vuosiluvuista, vaan se elää jokaisessa meissä, jotka menemme ulos sateeseen tai lumen sekaan vain siksi, että tunnemme olevamme elossa. Hän opetti meille, että rajat ovat vain mielen luomia. Joten, kun te lähdette nyt eteenpäin, ottakaa tämä pieni pala Pihkalan henkeä mukaan. Haastakaa itsenne, hengittäkää syvään ja muistakaa, että jokainen askel on osa suurempaa kokonaisuutta. Kiitos, että kuljette kanssani tämän historiallisen matkan. Olkaa terveisiä ja pysykää liikkeessä!