Luku 1
(Opas pysähtyy, vetää syvään henkeä ja levittää kätensä ympäröivän metsän suuntaan. Äänisävy on rauhallinen, kutsuva ja hieman salaperäinen.)
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko se? Se on se tietty hiljaisuus, joka laskeutuu päälle heti, kun astutaan Kertunpuiston siimeksessä. Täällä kaupungin häly vaimenee ja luonto ottaa vallan, mutta tämä ei ole vain tavallista metsää. Tämä on paikka, jossa aika tuntuu hidastuvan. Kun seisotte tässä havupuiden katveessa, sammalen tuoksu nenässä, voitte melkein tuntea, kuinka maa hengittää alla. On jotain hyvin alkukantaista tässä valon ja varjon leikissä, kun aurinko siivilöityy oksiston läpi. Tervetuloa paikkaan, jossa luonto ei ole vain tausta, vaan se on itse tarinankertoja. Me emme ole vain kävelyllä puistossa, vaan olemme astumassa sisään elävään arkistoon.
Jos menemme syvemmälle historian kerroksiin, huomaamme, että Kertunpuisto on nähnyt paljon enemmän kuin mitä ensisilmäyksellä uskoisi. Ennen kuin tämä alue määriteltiin virallisesti puistoksi tai virkistysalueeksi, nämä maat olivat osa suurempaa kokonaisuutta, jossa ihmisen kädenjälki ja villi luonto kävivät jatkuvaa vuoropuhelua. Täällä on kuljettu polkuja, joita ei enää löydy kartalta, ja maa on imenyt itseensä sukupolvien työn ja vaivannäön. Kun katsotte noita vanhoja puita, miettikää, keitä kaikki ne ihmiset ovat olleet, jotka ovat täällä liikkuneet sata vuotta sitten. Ehkäpä täällä on kuljettu metsätöiden merkintöjen perässä tai ehkä täällä on etsitty rauhaa maailman myrskyiltä. Alueen maastomuodot ja vesistöt kertovat tarinaa jääkauden jälkeisestä muovautumisesta, mutta ihmishistoria on kirjoitettu näihin metsiköihin hienovaraisemmin, lähes näkymättöminä viivoina, jotka odottavat löytäjäänsä.
Mutta jokaisessa metsässä on myös salaisuutensa, ja Kertunpuisto ei ole tässä poikkeus. Paikalliset legendat ja puheenaiheet kuiskailevat usein asioista, joita ei löydy virallisista oppaista. Sanotaan, että tietyissä kohdissa puistoa raja näkyvän ja näkymättömän maailman on ohuempi kuin muualla. Onko täällä vaeltanut muinaisia henkiä tai onko metsän syvyyksissä piilona jotain, mitä ei ole tarkoitettu löydettäväksi? Ehkä kyse on vain mielikuvituksesta, mutta kun sumu nousee maasta varhaisena aamuna ja puut alkavat näyttää hahmoilta, on helppo uskoa, että metsällä on oma tahtonsa. Myytit syntyvät aina siitä, mitä emme täysin ymmärrä, ja Kertunpuisto tarjoaa juuri sellaista mystiikkaa, joka saa meidät pysähtymään ja kuuntelemaan tarkemmin tuulen huminaa oksissa.
Nyt, kun olemme tunteneet tämän paikan sielun, haastan teidät tekemään jotain. Älkää vain kävelkö polkua pitkin, vaan pysähtykää hetkeksi. Sulkekaa silmänne ja yrittäkää kuulla sen historian, joka ei ole kirjoissa. Etsikää se kohta, jossa tunnette itsenne pieneksi luonnon rinnalla. Kertunpuisto ei anna kaikkia vastauksiaan kerralla, vaan se paljastaa itsensä vain niille, jotka osaavat odottaa ja kunnioittaa sen rauhaa. Kiitos, että kuljitte tämän matkan kanssani. Toivon, että vietätte loppupäivänne täällä tietoisena siitä, että jokainen askelne on askel historian ja luonnon yhteisessä syleilyssä. Nauttikaa hiljaisuudesta, se on tämän paikan arvokkain lahja.
