Hattelmalanharjun luonnonsuojelualue

*(Opas pysähtyy harjunneen korkeimmalle kohdalle, ottaa syvään henkeä ja katsoo ympärilleen. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, välillä elehtien kohti ympäröivää metsää ja kaukaisuudessa siintäviä maisemia.)* Katsokaas tätä näkymää. Tunnutteko sen? Se on se tietty hiljaisuus, joka laskeutuu päälle, kun astuu pois asfaltilta ja antaa sammalen vaimentaa askeleet. Täällä Hattelmalanharjulla aika ei kulje samalla tavalla kuin kaupungissa. Täällä ilma tuoksuu pihkalta ja vanhalta maalta, ja kun tuuli humisee näissä mäntyjen oksissa, on helppo kuvitella, että metsä itse kuiskailee meille jotain. Me emme ole täällä vain kävelyllä luonnonsuojelualueella, vaan me olemme astuneet sisään valtavaan, luonnon muovaamaan aikakoneeseen. Tämä harju ei ole vain kumpare maastossa, vaan se on kuin avoin kirja, jonka sivut on kirjoitettu hiekalla, kivellä ja vedellä tuhansia vuosia sitten. Jos mennään nyt ihan syvälle historiaan, niin meidän on mentävä kauas jääkauden loppupuolelle. Kuvitelkaa itsenne tänne, kun mannerjäätikkö on alkanut vetäytyä. Tämä koko harju on syntynyt valtavina jäämoreenikerrostumina, kun jää on kuljettanut mukanaan kiviä ja hiekkaa ja kasaillut ne tähän kohtaan kuin jättimäinen rakennuskone. Se on ollut strateginen paikka siitä asti, kun ensimmäiset ihmiset ovat täällä kulkeneet. Harjanteet ovat olleet luonnollisia teitä suomaisessa maastossa, kuivia reittejä keskellä märkää korpea. Täällä on kuljettu, täällä on tähystetty ja täällä on levätty. Kun katsotte noita vanhoja puita, ne ovat nähneet sukupolvien vaihtuvan, mutta tämä harju on pysynyt, muistutuksena siitä valtavasta voimasta, joka on muovannut koko kotimaamme kasvot. Luonto on täällä säilyttänyt alkuperäisyytensä, ja se tekee tästä paikasta historiallisen arkiston, jossa ei ole paperisia asiakirjoja, vaan geologisia kerrostumia. Mutta tiedättehän, että jokaisella tällaisella paikalla on myös omat salaisuutensa. Paikalliset legendat ja vanhat tarinat kertovat, että näillä harjuilla on aina tuntunut olevan jotain sellaista, mitä ei pysty täysin selittämään. Sanotaan, että tietyissä kohdissa harjun alla kulkee näkymättömiä vesiä tai salaisia käytäviä, jotka yhdistävät maan syvyyksiä. Ehkä se on vain mielikuvitusta, tai ehkä se on se kunnioitus, jota esi-isämme ovat tunteneet tätä maisemaa kohtaan. On jotain mystistä siinä, miten luonto on täällä ottanut vallan takaisin; miten sammal peittää vanhat polut ja miten sumu nousee harjunneen ympärille aamuisin, tehden paikasta lähes epätodellisen. Se on kuin luonnon oma suojamuuri, joka kätkee sisäänsä muistot ajasta, jolloin ihminen oli vain pieni osa tätä suurta kiertokulkua. Nyt kun me tiedämme, mitä tämän maan alla ja ympärillä on, haluan haastaa teidät. Kun me jatkamme matkaamme, älkää vain katsoko puita ja kiviä, vaan yrittäkää kuulla se, mitä harju kertoo. Pysähtykää hetkeksi, sulkekaa silmänne ja tuntekaa se maa jalkojenne alla. Mietikää, kuka on tässä samassa kohdassa seisonut tuhat vuotta sitten ja mitä hän on nähnyt. Meidän tehtävämme on vain olla tämän paikan vieraita ja suojelijoita. Jääkää nyt hetkeksi omaan rauhaanne, ennen kuin jatkamme matkaa takaisin nykyhetkeen. Tervetuloa kokemaan Hattelmalanharjun hiljainen voima.