Luku 1
(Opas pysähtyy apteekin eteen, ottaa pienen tauon ja katsoo ryhmää hymyillen. Hän elehtii kädellään rakennusta kohti.)
Katsokaapa tätä julkisivua. Pysähdäkää hetkeksi ja kuvitelkaa, että kaupungin melu vaimenee ja vuosisadat alkavat kelata takaperin. Täällä, Hertsin apteekin ovien takana, aika on kulkenut eri tahtia kuin muualla kadulla. Kun astumme sisään, meitä ei vastassa ole vain lääkkeitä ja terveysneuvontoja, vaan syvä, lähes harras tuoksuma. Se on sekoitus vanhaa puuta, kuivattuja yrttejä ja sellaista hienoista kemiallista pistoketta, joka on seurannut apteekkareita jo satoja vuosia. Tunnetteko sen? Se on historian tuoksu. Tämä paikka on toiminut kaupungin hiljaisena terveyskeskuksena, paikkana, jonne on tultu niin epätoivoisina kuin toiveikkaina, ja jonka seinät ovat imeneet itseensä tuhansia ihmiskohtaloita.
Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, mitä tämä talo on oikeasti nähnyt. Hertsin apteekki ei ole vain liikkeen nimi, vaan se on symboli aikakaudelle, jolloin apteekkari oli kaupungin arvostetuin tiedemies, lähes velho. Siiroilla hyllyillä ei ole vain valmiita pakkauksia, vaan nuo upeat, tummat lasipullot ja posliiniset rasiat kertovat ajasta, jolloin lääkkeet valmistettiin käsin, täällä samassa huoneessa. Apteekkari punnitsi tarkasti opaaleja, juuria ja kenties jotain eksoottista ainesosaa, joka oli saapunut kaukoisista maista purjealuksilla. Se oli tiedon ja mystiikan risteyskohta. Kuvitelkaa se hetki, kun kaupunkilainen astui sisään ja pyysi jotain sydämen tykytykseen tai unettomuuteen, ja apteekkari kurotti korkealle hyllylle, hämärän puun varjoon, ja loi yksilöllisen seoksen, joka oli tarkoitettu juuri sille yhdelle ihmiselle. Se oli aikansa korkeinta tiedettä, yhdistettynä käsityötaitoon.
Ja tässä kohtaa tarina muuttuu hieman salaperäiseksi. Sanotaan, että jokaisessa vanhassa apteekissa on salaisuuksia, ja Hertsin apteekkikin ei ole poikkeus. On puhuttu takahuoneista ja kellarin syvennyksistä, joissa on säilytetty reseptejä, joita ei koskaan julkistettu. Legendat kertovat eräästä kadonneesta eliksiiristä tai kenties jostain erikoisesta yhdistelmästä, jolla pyrittiin voittamaan aika itse. Vaikka historian kirjat puhuvat vain lääketieteellisistä faktoista, paikalliset tarinat kuiskailevat, että jotkut kaupungin vaikutusvaltaisimmista henkilöistä vierailivat täällä öisin, hakeakseen jotain muuta kuin tavallista kuumelääkettä. Ehkä kyse oli vain hienostuneesta psykologiasta, tai ehkä täällä todella keitettiin jotain, mikä antoi käyttäjälleen pienen edun elämän pelissä. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta enemmän kuin vain rakennuksen.
Nyt, kun olette kuulleet tämän, katsokaa vielä kerran noita ikkunoita. Mitä ne kertovat teille? Keitä te näette heijastuksissa? Kehotan teitä, kun astumme sisään, olemaan hiljaa ja kuuntelemaan. Ehkä kuulete vielä hienoisen kolinan, kun jokin lasipullo osuu toiseen, tai tunnette vilauksen siitä levottomuudesta, jolla ihminen on joskus tullut tänne etsimään apua. Tervetuloa mukaan matkalle, jossa tiede ja taika kohtaavat. Astutaanpa sisään ja katsotaan, mitä Hertsin apteekki haluaa meille vielä paljastaa.
