Luku 1
(Opas pysähtyy Pakilan apteekin eteen, katsoo rakennusta ja kääntyy sitten hitaasti ryhmää kohti. Hän hymyilee tietäväisesti ja laskee äänensä hieman, ikään kuin kertoisi salaisuutta.)
Katsokaa tätä rakennusta. Täällä, Pakilan sydämessä, seisoo paikka, joka on nähnyt Helsingin kasvavan puutarhakaupungista moderniksi metropoliksi. Kun suljete silmänne hetkeksi, voitte melkein haistaa sen vanhan ajan tuoksun: sekoituksen eukalyptusta, kamforia ja jotain sellaista metallista, mikä liittyy vain vanhoihin apteekkeihin. Täällä aika tuntuu pysähtyvän. Pakilan apteekki ei ole vain paikka, josta hakee reseptilääkkeet, vaan se on kuin ankkuri, joka pitää kiinni alueen alkuperäisessä hengessä. Tässä ympäristössä, missä puutarhakaupunki-ideologia kohtaa arkipäivän, apteekki on toiminut kylän raatihuoneena, terveyskeskuksena ja luottamuksen symbolina jo vuosikymmenten ajan.
Pureudutaan nyt vähän syvemmälle historiaan. Pakila syntyi 1900-luvun alussa suunnitelmallisesti, ja apteekin rooli oli tässä rakenteessa kriittinen. Muistakaa, että sata vuotta sitten apteekkari ei ollut vain kauppias, vaan hän oli usein yksi alueen koulutetuimmista ja arvostetuimmista henkilöistä, lähes lääkärin kaltainen auktoriteetti. Täällä on valmistettu lääkkeitä, joita ei saanut valmiina putkista, vaan ne on punnittu tarkasti vaa'alla ja sekoitettu käsin rasvaksi tai liuokseksi. Kuvitelkaa ne valtavat lasipullot ja puiset hyllyt, jotka ulottuivat kattoon asti. Sota-aikana ja jälleenrakennuksen vuosina tämä tiski on nähnyt kaikkea: huolta, epätoivoa, mutta myös valtavaa helpotusta. Se on ollut paikka, jossa on kuiskattu neuvoja ja jossa on hoidettu Pakilan asukkaiden vaivoja sukupolvelta toiselle, samalla kun ulkopuolella maailma muuttui ja kaupunki laajeni.
Mutta jokaisessa vanhassa apteekissa on myös omat mysteerinsä. Tarinoiden mukaan näiden seinien sisällä on säilytetty asioita, jotka eivät ole olleet tarkoitettu jokaisen nähtäväksi. On puhuttu salaisista resepteistä, jotka on peritty mestarilta oppilaalle, ja lääkeaineista, joiden teho oli enemmänkin uskoa ja perinnettä kuin puhdasta kemiaa. Sanotaan, että vanhoissa apteekeissa on tietty energia, koska niissä on kohdattu niin paljon inhimillistä haavoittuvuutta. Ehkäpä täällä on kulkenut ihmisiä, jotka ovat etsineet parannusta vaivoihin, joita ei ole kirjattu mihinkään viralliseen rekisteriin. Onko täällä ollut kätkettyjä lokeroita tai salaisia sopimuksia? Ehkäpä, mutta juuri tuo hienoinen mystiikka tekee paikasta elävän. Se muistuttaa meitä siitä, että historian pinnan alla sykkii aina jotain sellaista, mitä ei voi täysin selittää.
Kun nyt katsotte tätä julkisivua uudelleen, älkää näkää vain rakennusta, vaan näkykoneen, joka vie meidät takaisin aikaan, jolloin luottamus perustui kasvotusten tapahtuvaan kohtaamiseen ja apteekkarin sanaan. Pakilan apteekki on selvinnyt ajan hampaista ja modernisoinnista, ja se muistuttaa meitä siitä, että vaikka lääketiede kehittyy, tarve huolehdittavaksi ja kuunnelluksi pysyy samana. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen historiallisen matkan kanssani. Nyt jatketaan matkaa, mutta pysähtykää vielä hetkeksi ja miettikää, mitä tarinoita nämä seinät kertoisivat, jos ne vain osaisivat puhua.
