Luku 1
Tervetuloa, hyvät ystävät. Ottakaa hetki aikaa ja hengittäkää syvään. Tunnetteko tämän raikkaan, havun ja lumen tuoksun? Me seisomme nyt Riistavuoren palvelukeskuksessa, paikassa, jossa luonnon rauha ja ihmisen toimeliaisuus kohtaavat. Katsoitteko ympärillenne? Nämä rakennukset ja ympäröivät rinteet eivät ole vain urheilun ja vapaa-ajan areenoja, vaan ne ovat osa suurempaa tarinaa tästä maastosta. Täällä, missä metsä tihenee ja kukkulat kohoavat, on aina tuntunut joltain erityiseltä. On kuin ilma itsessään kuiskailemaan tarinoita menneisyydestä, kunhan vain osaamme pysähtyä kuuntelemaan. Tänään me emme puhu vain hiihtoladuista tai majoituksesta, vaan me sukellamme syvemmälle tähän maaperään, joka on kantanut mukanaan sukupolvien unelmia ja vaivannäköä.
Jos katsomme taaksepäin, ymmärrämme, että Riistavuori ei syntynyt tyhjiöstä. Tämä alue on ollut osa laajempaa pohjoismaista perinnettä, jossa metsät olivat elinehto ja vuoret, vaikka ne täällä olisikin vain kumpuilevia vaaroja, merkitsivät rajan tuntemattoman ja kodin välillä. Ennen kuin täällä nousi nykyaikainen palvelukeskus, näillä poluilla kulkivat metsästäjät ja paimenet. Historiallisesti tämä seutu on ollut strategisesti tärkeää, ja jokainen kivi ja puro on nähnyt ajan kulumisen. Rakennusvaiheessa on hyödynnetty paikallista osaamista ja materiaaleja, ja palvelukeskuksen synty heijastaa Suomen jälkisodan jälkeistä kasvutarvetta, halua luoda paikkoja, joissa ihminen voi palautua ja kohdata toisen. Se oli visio siitä, miten luonnon karu kauneus voidaan valjastaa ihmisen hyvinvoinnin palvelukseen, tinkimättä kuitenkaan ympäristön kunnioituksesta.
Mutta jokaisella paikalla on myös omat salaisuutensa, ne tarinat, joita ei kirjoiteta virallisiin esitteisiin. Paikallisten keskuudessa on kuiskattu, että Riistavuoren rinteillä liikkuu joskus hahmoja, jotka eivät kuulu tähän aikaan. Sanotaan, että syvällä metsän siimeksessä, kaukana valaistuista radoista, on paikkoja, joissa aika tuntuu pysähtyneen. Jotkut uskovat, että täällä on muinaisia polkuja, jotka johtavat paikkoihin, joita kartat eivät tunne, ja että vuoren henki valvoo niitä, jotka kulkevat täällä kunnioituksella. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko täällä jotain sellaista, mitä emme pysty selittämään? Ehkäpä se on juuri tuo mystiikka, joka tekee tästä paikasta niin vetovoimaisen, saa meidät tuntemaan olomme pieniksi luonnon valtavuuden edessä ja herättää uteliaisuuden siitä, mitä pimeiden kuusien takana todella odottaa.
Nyt, kun olemme kulkeneet historian ja myyttien läpi, kutsun teidät katsomaan tätä maisemaa uudestaan. Se ei ole enää vain palvelukeskus, vaan kerroksellinen kokonaisuus, jossa jokainen puu ja rakennus kantaa mukanaan muistoa. Kannustan teitä tutkimaan ympäristöä tarkemmin, etsimään omia merkkejänne ja ehkäpä kuuntelemaan, mitä vuori teille kertoo. Olipa kyseessä urheilullinen suoritus tai hiljainen hetki luonnon helmassa, muistakaa, että olette osa tätä jatkumoa. Kiitos, kun kuljitte tämän matkan kanssani. Nyt on aika antaa oman kokemuksenne alkaa, joten olkaa hyvä ja nauttikaa Riistavuoren taianomaisuudesta.
