Kestikievarinpuisto

(Opas pysähtyy, ottaa rennosti asennon ja pyyhkii kämmenellään kuvitteellista pölyä takistaan. Hän katsoo ympärilleen ja hymyilee ryhmälle.) Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko teistä se? Se hiljaisuus, joka ei ole oikeastaan hiljaisuutta, vaan sellaista, mitä mä kutsun historian kuiskaamiseksi. Me ollaan nyt Kestikievarinpuistossa, ja vaikka ensisilmäyksellä tässä näkyy vain kaunista luontoa, vanhoja puita ja rauhallisia polkuja, niin tämä maa on oikeastaan yksi alueemme suurimmista arkistoista. Sulkekaa silmänne hetkeksi ja kuvitelkaa, miltä täällä tuoksui sata tai kaksisataa vuotta sitten. Täällä on sekoitus kosteaa sammalta, tervaa ja kaukaisen nuotion savua. Täällä on pysähdytty, levätty ja suunniteltu tulevaa. Tervetuloa paikkaan, jossa aika tuntuu hidastuneen, ja jossa jokainen askel vie meidät syvemmälle menneisyyteen. Jos mennään nyt vähän syvemmälle siihen, mitä tämä paikka on oikeasti tarkoittanut. Kuten nimi kertoo, tässä on ollut kestikievari, eli aikansa levähdyspaikka ja solmukohta. Se ei ollut vain majatalo, vaan se oli tämän seudun sosiaalinen keskus, eräänlainen aikansa internet. Kun ihmiset liikkuivat vaivalloisesti hevosilla tai jalan läpi metsien ja suoiden, kestikievari oli se turvasatama, jonne haettiin suojaa sateelta ja nälältä. Täällä vaihdettiin kuulumisia, levitettiin uutisia kaupungeista ja kenties käytiin kovia väittelyitä paikallispolitiikasta. Miettikää niitä kulkijoita, jotka ovat täällä nukkuneet – kauppiaita, virkamiehiä ja tavallisia työmiehiä. He ovat jättäneet jälkensä tähän maaperään, ja vaikka rakennukset katoavat ja puut kasvavat niiden päälle, niin se tunnelma siitä, että tämä on ollut ihmisten kohtaamispaikka, elää yhä näissä puistopoluissa. Mutta tiedättehän te, että jokaisella vanhalla paikalla on myös omat salaisuutensa. Kestikievarin puolella on aina liikkunut tarinoita asioista, joita ei kirjoitettu virallisiin papereihin. Sanotaan, että näiden metsien siimeksessä on kulkenut salaisia polkuja, joita vain paikalliset tunsivat. On puhuttu piilotetuista aarteista ja kohtaamisista, joiden ei pitänyt tulla julki. Ehkä täällä on sovittu salaisia liittoja tai ehkä täällä on kohdattu rakastettuja salaa, kun kotona ei ollut hyväksytty suhdetta. Kun kävelette nyt näiden suurten puiden alla, katsokaa tarkasti varjoja. Onko se vain tuulen humina lehvistössä, vai onko se kenties joku menneiltä vuosisadoilta, joka vieläkin vartioi tätä paikkaa? Myytit kertovat, että jos pysähtyy oikeaan kohtaan ja kuuntelee tarpeeksi tarkasti, voi kuulla kaukaisten hevosten kavioiden kopinvaan tiehen. Nyt minä haastan teidät. Kun me jatkamme matkaamme, älkää vain kävelkö, vaan etsikää. Etsikää merkkejä ihmisistä: kivi, joka on toiminut istuimena, tai polku, joka tuntuu johtavan johonkin tuntemattomaan. Anna luonnon ja historian puhua teille. Toivon, että vietään tästä puistosta mukana jotain enemmän kuin vain raikasta happea – viedään mukana kunnioitus niitä kohtaan, jotka täällä ennen meitä kulkivat. Kiitos, että olitte mukana, ja nyt mennään, katsotaan mitä seuraavan mutkan takana odottaa.