Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy, ottaa rennosti asennon ja katsoo ympärilleen, antaen ryhmän hetken aikaa imeä itseensä ympäröivä rauha. Hän puhuu rauhallisesti, painottaen tärkeitä kohtia ja käyttäen käsiään elävöittämään tarinaa.)*
Katsokaa ympärillenne. Onko tämä oikeasti Helsinki? Täällä, kun sulkee silmät, kaupungin kohina muuttuu vain kaukaiseksi huminaksi ja jäljelle jää vain veden liplatus ja putkien suhina tuulessa. Tervetuloa Lehtisaarelle. Tämä paikka on kuin kaupungin sisälle unohdettu keidas, pieni saareke, jossa aika tuntuu kulkevan eri tahtiin kuin tuolla betoniviidakossa. Täällä luonto ei ole vain puisto, vaan se on osa saaren sielua. Tunnetehan te tämän ilmassa leijuvan rauhan? Se on se sama tunne, joka on houkutellut ihmisiä tänne jo vuosikymmeniä. Me emme ole vain kävelyllä luonnossa, vaan me astumme sisään tilaan, jossa Helsingin hienoimmat puutarhat ja villi rannikko kohtaavat.
Mutta jos katsomme pintaa syvemmälle, niin Lehtisaaren historia on tarina muutoksesta ja statuksesta. Alun perin tämä oli vain karu saari, mutta 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa täällä tapahtui jotain kiinnostavaa. Saaresta tuli varakkaiden kaupunkilaisten suosima kohde. Kuvitelkaa hetkeksi aikaan, jolloin täällä kohosi upeita puuhuviloita ja kesäasuntoja. Täällä asui ihmisiä, jotka halusivat paeta kaupungin saasteita ja melua, mutta pysyä silti lähellä vallan keskusta. Se oli sellaista aikaa, jolloin saari oli eräänlainen eksklusiivinen piilopaikka. Luontoa ei täällä vain suojeltu, vaan sitä muokattiin taiteellisesti; istutettiin eksoottisia puita ja luotiin puutarhoja, jotka heijastivat asukkaiden maailmanmatkoja ja makua. Tämä saari on siis ollut hiljainen todistaja Helsingin nousulle moderniksi suurkaupungiksi, säilyttäen samalla pienen palan siitä vanhan maailman eleganssista.
Tämän kaiken keskellä on kuitenkin jotain, mitä ei löydy oppaista. Lehtisaarella on aina liikkunut tarinoita salaisuuksista, jotka on haudattu puiden juurille tai kätketty rannan kivenkoloihiin. Jotkut sanovat, että saaren vanhojen puutarhojen keskellä on kulkenut polkuja, joita ei ole merkitty karttoihin, ja että täällä on käyty keskusteluja, joiden ei kuulunut tulla julkisuuteen. Onko täällä kätketty rakkauskirjeitä tai kenties jotain arvokkaampaa? Myytti kertoo, että saaren luonto on tavallaan elävä arkisto, joka muistaa jokaisen askeleen ja jokaisen huokauksen. Kun kävelette näiden vanhojen puiden alla, saattatte tuntea, kuinka joku katsoo teitä historiasta käsin. Se ei ole pelottavaa, vaan pikemminkin kutsuvaa, kuin saari itse haluaisi kertoa teille jotain, mitä se ei ole vielä paljastanut kenellekään.
Nyt minä haastan teidät. Kun jatkamme matkaamme, älkää vain katsoko maisemia, vaan yrittäkää kuunnella. Etsikää se kohta, jossa luonnon villiys ja ihmisen kädenjälki kohtaavat täydellisesti. Kysykää itseltänne, mitä te jättäisitte jälkeenne tälle saarelle, jos haluaisitte tulla muistetuksi sadan vuoden päästä. Lehtisaari on meille muistutus siitä, että keskellä kiirettä on välttämätöntä löytää paikka, jossa voi vain olla. Kiitos, kun kuljette kanssani tämän historiallisen ja vihreän polun. Pidetäänpä nyt hetki hiljaisuutta ja annetaan saaren puhua.