Turun Kesäteatteri

Hyvää päivää kaikille! Ottakaa hetkeksi mukava asento, hengittäkää syvään ja sulkekaa silmänne. Kuulkaa, miltä täällä tuntuu. Tuo puiden humina, joka ympäröi meitä, ja tuo tietty, sähköinen odotus ilmassa. Me seisomme paikassa, jossa luonto ja kulttuuri kohtaavat tavalla, jota on vaikea löytää muualta. Tervetuloa Turun Kesäteatterin sydämeen. Täällä ei ole kyse vain puupenkeistä ja lavasteista, vaan tämä on kaupungin yhteinen olohuone kesäisin. Voitte melkein tuntea ilmassa leijuvan vanhan puun tuoksun ja kuulla kaukaisten naurujen kaiun vuosikymmenten takaa. Täällä aika tuntuu pysähtyvän, vaikka ympärillämme kaupunki sykkii omaa tahtiaan. Tervetuloa kokemaan paikka, jossa nauru on ollut pääosassa jo sukupolvien ajan. Mutta jos katsomme pintaa syvemmälle, huomaamme, että tämä teatteri on osa Turun sielunmaisemaa ja sen pitkää viihdehistoriaa. Kesäteatteriperinne on Suomessa vahva, mutta täällä Turussa se on saanut oman, erityisen muotonsa. Ajatellaan niitä aikoja, kun radio oli vielä kodin keskipiste ja teatteri oli monelle ainoa tapa päästä näkemään maailmaa ja sen ihmeitä lähietäisyydeltä. Tämä paikka on nähnyt kaiken: sodanjälkeisen jälleenrakennuksen toivon, kuusikymmenlukujen kimaltelevan show-maailman ja nykyajan hienostuneemmat komediat. Se on ollut paikka, jossa Turun porvaristo ja työläiset ovat istuneet vierekkäin, yhdistyneenä siitä samaan vitsiin tai koskettavaan kohtaukseen. Rakenteet saattavat olla yksinkertaisia, mutta juuri tuo pelkistyneisyys on tehnyt tästä paikasta aidon. Täällä ei ole mitään turhaa, vaan kaikki huomio kiinnittyy ihmiseen, sanaan ja tunteeseen. Se on ollut kaupungin kulttuurinen keuhko, joka on antanut turkulaisille mahdollisuuden hengittää vapaasti kesäyöiden hämärässä. Ja kuten jokaisessa historiallisessa paikassa, myös täällä on omat salaisuutensa ja myyttinsä. Sanotaan, että lavasteiden takana, varjoisissa kulmissa, asuu edelleen vanhojen esiintyjien henki. On kuiskaillut, että joskus hiljaisina hetkinä, kun yleisö on jo lähtenyt ja vain yövartija kulkee käytävillä, voi kuulla vaimeaa taputusta tai naurahdusta tyhjyydestä. Se on kuin teatteri itse kertoisi tarinaansa niistä tuhansista tunteista, jotka näillä penkeillä on koettu. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko täällä todella jokin näkymätön energia? Ehkäpä se on juuri se taikuus, joka syntyy, kun tuhannet ihmiset kokevat saman onnen tai surun samanaikaisesti. Se on kollektiivinen muisti, joka on imeytynyt puuseiniin ja maaperään, tehden tästä paikasta enemmän kuin vain rakennuksen – se on tunteiden arkisto. Nyt, kun olemme sukeltaneet historiaan ja mystiikkaan, kutsun teidät katsomaan tätä paikkaa uudella tavalla. Kun seuraavalla kerralla istutte näillä penkeillä ja katsotte esitystä, muistakaa, että istutte historian päällä. Te olette osa tätä jatkumoa, osa tätä suurta, nauravaa ketjua. Katsokaa ympärillenne ja tuntekaa, kuinka tämä paikka syleilee teitä. Turun Kesäteatteri ei ole vain kohde kartalla, vaan se on elävä organismi, joka odottaa teidän tarinoitanne. Kiitos, että kuljitte tämän pienen matkan kanssani. Nyt on aika antaa esiriipun nousta ja antaa tämän paikan taian viedä teidät mukanaan. Nauttikaa illasta ja olkaa tervetulleita kokemaan turkulaisen kesän aito sydän!