Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy puiston reunalle, ottaa rennon asennon ja katsoo ympärilleen, antaen ryhmän imureoida hetken ympäröivää vihreyttä.)
Katsokaas ympärillenne. Täällä Saunalahdenpuistossa aika tuntuu hidastuvan, eikö vain? Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaupungin kohinan vaimentuvan ja tuntea, miten kostea metsän tuoksu ja veden läsnäolo ottavat vallan. Me seisomme paikassa, jossa luonto ei ole vain koriste, vaan se on tämän alueen todellinen muisti. Täällä ranta kohtaa metsän tavalla, joka muistuttaa meitä siitä, millainen tämä kaupungin reuna oli jo kauan ennen asfalttiteitä ja kerrostaloja. On jotain pysäyttävää siinä, miten nämä puut seisovat vartioimassa rantaa, ikään kuin ne tietäisivät jotain, mitä me modernit kaupunkilaiset olemme jo ehtineet unohtaa kiireessämme.
Mutta jos menemme historian syvään päähän, niin tämä nimi, Saunalahti, ei ole syntynyt tyhjästä. Se kantaa mukanaan tarinaa puhtaudesta, lämmöstä ja yhteisöllisyydestä. Ennen kuin täällä oli virallinen puisto, rannat olivat elämän keskipistettä. Kuvitelkaa mielessänne aika, jolloin rannassa ei ollutkaan hoidettuja polkuja, vaan karkeaa kiveä ja rantakaislikkoa. Täällä on ollut savusaunoja, joiden savu on nouseen taivaalle ja kertonut naapureille, että nyt on saunan aika. Saunoissa ei vain pestyt itsensä, vaan siellä on tehty kauppaa, sovittu rajoista ja jaettu kylän kuumimmat uutiset. Tämä alue on ollut osa sitä elintärkeää symbioosia, jossa ihminen eli veden ja metsän ehdoilla. Rakennukset ovat tulleet ja menneet, mutta maan muodot ja veden kulku ovat pysyneet samoina, kantaen mukanaan sukupolvien jalanjälkiä.
Tämän paikan hiljaisuuden keskellä liikkuu kuitenkin myös pieni salaisuus, sellainen, jota ei löydä virallisista opaskylteistä. Paikalliset vanhat kertovat, että täällä on ollut kohtia, joissa raja arkisen ja mystisen välillä on ollut ohut. Sanotaan, että sumuisina syysaamuina, kun usva nousee vedestä ja kietoutuu puiden ympärille, on voinut nähdä hahmoja, jotka kuuluvat jo kauan sitten menneille ajoille. Ehkä kyse on vain valon leikistä, mutta täällä on tietty lataus, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi. Se on se mystiikka, joka syntyy, kun ihminen antaa luonnon ottaa tilansa takaisin. Tämä puisto ei ole vain puita ja pensaita, vaan se on elävä arkisto, jossa jokainen vanha kivi ja mutkikas juuri saattaa kätkeä sisäänsä tarinan, jota ei ole koskaan kirjoitettu kirjaan.
Nyt kun me olemme tunneet tämän paikan hengen, haastan teidät tekemään jotain. Älkää vain kävelkö läpi, vaan pysähtykää hetkeksi. Etsikää itsellenne paikka, jossa voitte kuunnella metsän omaa kieltä ja miettiä, mitä teidän oma historiansi kietoutuu tähän maisemaan. Menkää rantaan, koskettakaa veteen ja tuntekaa se yhteys, joka on kulkenut läpi vuosisatojen. Saunalahdenpuisto on täällä meitä varten, jotta voisimme hengittää ja muistaa juuremme. Kiitos, kun kuljitte tänään kanssani, ja nauttikaa nyt tästä rauhasta, sillä se on yksi kaupungin arvokkaimmista lahjoista.