(Opas pysähtyy leikkipaikalle, ottaa rennosti asennon ja katsoo ympärillään olevia puita ja leikkivälineitä, sitten kääntyy ryhmän puoleen hymyillen.)
Katsokaas ympärillenne. Ensi silmäyksellä täällä on vain tavallinen, rauhallinen leikkipuisto, jossa lapset saavat juosta vapaana ja puut humisevat tuulessa. Mutta jos pysähtyy hetkeksi ja kuuntelee, niin täällä on jotain sellaista, mitä ei näe pelkällä silmällä. Tuntuuko teistäkin se, miten ilma tuntuu täällä hieman erilaiselta? Se on se kerroksellisuus. Me seisomme paikassa, missä kaupungin syke kohtaa luonnon hiljaisuuden. Täällä Nuottamiehenpuistossa aika ei kulje suoraviivaisesti, vaan se kiertää puunrunkojen ja hiekkateiden ympärillä. Tervetuloa paikkaan, jossa arkinen leikki ja menneiden aikojen kaiut kietoutuvat toisiinsa saumattomasti.
Mutta katsotaanpa tätä syvemmin. Nimikin, Nuottamies, vie meidät suoraan takaisin aikaan, jolloin vesi oli kaupungin tärkein valtaväylä ja elinehto. Nuottamies ei ollut vain työntekijä, vaan hän oli se mies, joka tunsi virran, ohjasi veneitä ja piti huolta siitä, että tavarat ja ihmiset pääsivät perille turvallisesti. Tämä alue on ollut osa sitä historiallista vyöhykettä, missä kaupunkilaisten elämä on kohdannut villimmän luonnon ja vesistöjen voiman. Ennen kuin täältä tuli puisto ja leikkipaikka, täällä on käyty kovaa työtä, hien ja tervan tuoksu on täyttänyt ilman ja saappaat ovat uponneet mutaan. Kun lapset nyt kiipeilevät näillä telineillä, he tekevät sitä samalla maaperällä, joka on nähnyt kaupungin kasvun pienestä asutuksesta nykyiseen muotoonsa. Se on kiehtovaa, miten entinen työmaa ja kulkureitti on muuttunut levon ja ilon paikaksi, mutta maan alla nukkuu yhä se vanha, ahkera henki.
Sitten on tietysti se, mistä paikalliset vain kuiskivat. Sanotaan, että täällä puiston siimeksessä on olemassa tiettyjä kohtia, joissa raja nykyisyyden ja menneisyyden välillä on erityisen ohut. Legendat kertovat, että jos täällä on täysin hiljaa ja katsoo oikeaan puun koloon tai varjoisaan nurkkaukseen, voi nähdä vilauksen jostain, mitä ei pitäisi olla. Joidenkin mielestä täällä liikkuu vanhan nuottamiehen hahmo, joka ei ole vielä löytänyt tietään rannasta pois, vaan vaeltaa edelleen tarkistamassa, että kaikki on järjestyksessä ja reitit ovat avoinna. Se ei ole pelottavaa, vaan pikemminkin lohdullista; se on kuin kaupungin oma suojelushenki, joka valvoo, että täällä on turvallista leikkiä ja hengittää. Se on salaisuus, joka tekee tästä puistosta enemmän kuin vain kokoelman leikkivälineitä.
Joten, kun jatkamme matkaamme, haastaisinkin teidät tekemään yhden asian. Älkää vain kävelkö läpi, vaan kokeilkaa koskettaa jotain vanhaa puunrunkoa ja kuvitelkaa, mitä se on nähnyt sata vuotta sitten. Mitä se kertoisi meille, jos se vain osaisi puhua? Tämä leikkipaikka on meille muistutus siitä, että jokaisen modernin mukavuuden alla on historian juuret, jotka pitävät meidät pystyssä. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen hetken kanssani historian ja myyttien polulla. Olkaa hyvät ja tutkikaa paikkaa vielä hetki omillanne, ennen kuin siirrymme eteenpäin.
"Automaattisesti haettu luonto-kohde."