Luku 1
*(Opas pysähtyy uimahallin eteen, katsoo vierailijoita lempeästi ja viittaa kädellään rakennusta kohti. Äänisävy on kutsuva ja hieman salaperäinen.)*
Katsokaa tätä rakennusta. Ensimmäisellä silmäyksellä se näyttää ehkä vain käytännölliseltä kaupungin palvelutalolta, mutta jos pysähdytte hetkeksi ja suljette silmänne, voitte melkein tuntea sen ilmassa. Tuon kostean kloorin tuoksun, joka sekoittuu Lauttasaaren merituuleen. Se on tuoksu, joka on kulkenut täällä vuosikymmeniä. Täällä, veden ja betonin syleilyssä, aika tuntuu pysähtyvän. Lauttasaaren uimahalli ei ole vain paikka uida kuntoon, vaan se on paikallinen ankkuri, sosiaalinen kohtauspaikka, jossa sukupolvet ovat kohdanneet. Täällä on kuiskaillut lapset uimikoulussa ja huohottaneet vanhukset vesijumppatunnilla, ja jokainen vesipisara näiden seinien sisällä kantaa mukanaan pienen palasen Helsingin kaupunkitarinaa.
Jos mennään syvemmälle historiaan, niin meidän on ymmärrettävä Lauttasaaren muutos. Muistakaa, että tämä saari oli aikoinaan melko eristynyt, lähes maaseutumainen paikka, kunnes kaupungistuminen vyöryi päälle. Kun uimahalli nousi, se ei ollut vain urheilupaikka, vaan osa suurempaa visiota terveydestä ja hyvinvoinnista. Se oli modernin ajan vastaus tarpeelle saada puhdasta vettä ja liikuntaa lähelle kotia, jotta ei tarvitsisi vaeltaa keskustaan. Rakennustyyli heijastaa aikansa funktionaalisuutta: ei turhia krumeluureja, vaan tilaa, joka palvelee käyttäjäänsä. Mutta juuri tuo pelkistetyys tekee siitä mielenkiintoisen. Seinien sisällä on nähty Helsingin kasvun vaiheet, ja uimahalli on toiminut hiljaisena todistajana sille, miten saaren asukkaat muuttuivat erämaamaisesta ympäristöstä osaksi sykkyräistä metropolia. Se on ollut turvasatama, jossa on voitu paeta kaupungin melua ja uppoutua veden rauhoittavaan syleilyyn.
Mutta jokaisella vanhalla rakennuksella on myös omat salaisuutensa. Paikallisten keskuudessa on aina liikkunut tarinoita siitä, mitä veden alla tai tekniikatiloissa oikein tapahtuu. Sanotaan, että hallin putkistot ja käytävät ovat kuin labyrintti, ja jotkut vannovat kuulleensa omituisia ääniä tyhjissä altaissa yöaikaan. Onko kyse vain vanhoista putkista, jotka naksuvat ja huokaavat, vai onko täällä jokin näkymätön henki, joka vahtii uimareita? Myytit kertovat, että uimahalli on kytkeytynyt syvälle saaren kallioon, ja kenties jossain syvällä on tiloja, joita ei löydy virallisista piirustuksista. Se on sellaista kaupunkifolklooria, joka antaa paikalle sielun. Se muuttaa tavallisen uimahallin paikaksi, jossa arkipäivän ja mystiikan raja hämärtyy juuri sillä hetkellä, kun sukellatte veden alle ja maailma ympärillänne vaimenee täydelliseen hiljaisuuteen.
Nyt, kun olemme katsoneet tätä paikkaa historian ja myyttien läpi, kutsun teidät astumaan sisään. Älkää katsoko vain seiniä, vaan tuntekaa se energia, joka täällä vallitsee. Kun astutte aulaan, miettikää kaikkia niitä tuhansia ihmisiä, jotka ovat kulkeneet tästä samasta ovesta ennen teitä, kantaen mukanaan samanlaisia odotuksia tai päivän väsymystä. Tervetuloa kokemaan palanen Lauttasaaren sydäntä. Mennäänpä sisään ja katsotaan, mitä vesi meille kertoo tänään.
