Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy Tassu-Teatterin eteen, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi hymyillen. Hän elehtii kädellään rakennusta kohti.)*
Katsokaapa tätä paikkaa. Tervetuloa Tassu-Teatterin äärelle. Huomaatteko, miten täällä ilmassa on jotain sellaista, mitä ei löydä muualta kaupungista? Se on sekoitus vanhaa puupölyä, hienoista jännitystä ja sellaista lapsenomaista uteliaisuutta, joka saa aikuisenkin tuntemaan itsensä taas pieneksi. Täällä seinät eivät vain ympäröi meitä, ne tuntuvat kuiskailevan. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaukaiset taputukset ja nähdä verhojen heilahtavan, vaikka tuulta ei olisi. Tämä ei ole vain rakennus tai esiintymislava, vaan se on eräänlainen aikakone, joka kuljettaa meidät pois arjen harmaudesta maailmaan, jossa mielikuvitus on ainoa laki ja jokainen kulma kätkee sisäänsä pienen ihmeen.
Jos katsomme tätä paikkaa historian silmin, meidän on ymmärrettävä, että Tassu-Teatteri syntyi ajalla, jolloin taide oli tapa vastustaa maailman ankeutta. Se ei noussut suurten arkkitehtien piirustuspöydiltä, vaan se oli intohimon ja yhteisöllisyyden tulos. Alun perin täällä on toiminut useita eri toimintoja, ja jokainen kerros kantaa mukanaan muistoja eri aikakausilta. Teatterin henki juurtuu syvälle kaupunkimme kulttuuriseen maaperään, missä pienet, riippumattomat näyttämöt olivat sosiaalisen elämän keskuksia. Täällä on kokeiltu, täällä on epäonnistuttu ja täällä on voitettu. Rakenteissa näkyy vieläkin se vanhan ajan käsityötaito; nuo tukevat puupalkit ja kuluneet lattialaudat ovat nähneet tuhansia askelia ja lukemattomia esityksiä. Se on ollut turvasatama niille, jotka eivät mahtuneet valtavirran muotteihin, ja juuri tuo kapinallinen perintö tekee tästä paikasta niin sähköisen vielä tänäkin päivänä.
Mutta kuten jokaisessa kunnon vanhassa teatterissa, myös Tassun uumenissa asuu salaisuus. Paikalliset kertovat, ettei teatteri ole koskaan täysin tyhjä, vaikka ovet olisi lukittu. Sanotaan, että täällä vaeltaa ”Tassu”, eräänlainen näkymätön isäntä tai kenties muisto entisajan esiintyjästä, joka varmistaa, että esitykset sujuvat suunnitellusti. On tarinoita lavasteiden itsestään siirtymisestä keskiyön jälkeen ja hienoista kellojen kilinöistä tyhjillä katsomoilla. Jotkut pitävät tätä vain kaupunkimyyttinä, mutta me opaat tiedämme, että teatterit imevät itseensä tunteita. Vuosikymmenten aikana täällä on koettu valtavaa rakkautta, hätää ja naurua, ja ne tunteet jäävät jonnekin näiden seinien väliin. Se on se mystinen voima, joka saa yleisön pidättämään hengitystään juuri oikeassa kohdassa esitystä.
Nyt, kun olemme tämän historian ja mystiikan äärellä, kutsun teidät astumaan sisälle. Mutta muistakaa yksi asia: kun astutte kynnyksen yli, jättäkää kiire ja skeptisyys ulkopuolelle. Anna itsesi kulkea uteliaisuuden perässä. Katsokaa ylös kattoon, koskettakaa samettisia verhoja ja kuunnelkaa tarkkaan. Ehkä tekin kuulete sen pienen kuiskauksen tai tunnette tuon näkymättömän läsnäolon, joka tekee Tassu-Teatterista jotain aivan ainutlaatuista. Mennäänpä katsomaan, mitä salaisuuksia kulissien takana odottaa. Olkaa hyvä, astukaa sisään.