Motoral Oy

(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja elehtii kädellään kohti Motoralin rakennuksia. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, välillä pysähtyen korostamaan tärkeitä kohtia.) Katsokaa ympärillenne. Tunnutteko te sen? Tämän tietyn tuoksun, jossa yhdistyy vanha koneöljy, kylmä betoni ja se tietynlainen sähköinen jännite, joka jää hengitään ilmaan, vaikka koneet ovatkin jo hiljenneet. Me seisomme nyt paikassa, joka ei ehkä ensisilmäyksellä näytä pramealta monumentilta, mutta Motoral on jotain paljon arvokkaampaa. Se on teollisen ajan katedraali, hiljainen todistaja siitä, miten Suomi nousi maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta modernin tekniikan kärkeen. Täällä ei vain valmistettu osia, täällä muovattiin tulevaisuutta. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla niiden valtavien sorvien jyminän ja nähdä kipinöiden lentävän pimeässä hallissa. Tervetuloa paikkaan, jossa teräs ja tahto kohtasivat. Jos menemme historian syvään päähän, meidän täytyy ymmärtää se aika, jolloin Motoral oli tässä sydämessään. Me puhutaan vuosikymmenistä, jolloin teollinen osaaminen oli kansakunnan selkäranka. Motoral ei ollut vain mikä tahansa verstas, vaan se edusti sitä suomalaista insinöörityön tarkkuutta, josta maailmalla kunnioitettiin. Täällä hallittiin metallurgiaa ja konetekniikkaa tavalla, joka vaati lähes uskonnollista kurinalaisuutta. Jokainen millimetri, jokainen kierros oli ratkaiseva. Kuvitelkaa ne työmiehet, jotka tulivat tänne aamunkoitteessa, siniset haalarit yllään, ja jotka tunsivat koneensa kuin oman lapsensa. Se oli yhteisö, jossa hiljainen tieto siirtyi mestarilta oppipojalle. Tämä paikka on nähnyt teknologian murroksia, sota-ajan kiireen ja sodanjälkeisen jälleenrakennuksen euforian. Se on ollut osa sitä suurta koneistoa, joka pyöritti koko yhteiskunnan taloutta eteenpäin. Mutta jokaisella tehtaalla on myös omat salaisuutensa, ne tarinat, joita ei kirjoitettu virallisiin raportteihin. Täällä Motoralilla on aina liikkunut huhuja siitä, mitä kaikkea näiden seinien sisällä oikeasti kehitettiin. Sanotaan, että täällä on tehty prototyyppejä ja erikoisratkaisuja, jotka olivat aikaansa edellä, ehkä jopa liian edellä. On puhuttu salaisista projekteista, joissa on haettu ratkaisuja ongelmiin, joita kukaan muu ei vielä edes tunnistanut. Onko täällä keksitty jotain, mikä jäi arkistojen hämäryyteen? Vai ovatko nämä vain urbaanilegendoja, joita työläiset kertoivat taukotuvan tupakansavuissa? Ehkäpä se onkin Motoralin suurin viehätys: se, että jokainen nurkka ja jokainen ruosteinen palkki kantaa mukanaan jotain kerrottua tai kätkettyä, jotain sellaista, mitä emme koskaan saa tietää täysin. Nyt kun olemme tunteneet tämän paikan sielun, haastan teidät. Älkää katsoko tätä vain rakennuksena tai nähtävyytenä, vaan katsokaa sitä peilinä. Mitä meillä on tänään, mikä on meidän aikamme vastine tälle teräksiselle perinnölle? Kun jatkamme matkaamme, ottakaa hetki aikaa ja miettikää, kuinka paljon vaivaa, hikeä ja älykkyyttä on pantu näihin rakenteisiin. Motoral ei ole vain historiaa, se on muistutus siitä, että kaikki pysyvä on rakennettu kovalla työllä. Toivon, että vietätte tästä kokemuksen mukananne kauan sen jälkeen, kun olemme poistuneet täältä. Kiitos, että kuljitte tämän polun kanssani.