Luku 1
Tervetuloa, hyvät ystävät. Pysähtykää hetkeksi, sulkekaa silmänne ja vain kuunnelkaa. Kuulitteko tuon tuulen suhinan? Täällä Tenavapuistossa se ei ole vain sääilmiö, vaan se on kuin tämän maan oma hengitys. Katsoitteko ympärillenne? Nämä avoimet tunturimaisemat, tuo kaukaisuuteen katoava horisontti ja kivenrosoinen maasto – ne eivät ole vain luontoa, vaan ne ovat valtava, avoin historian kirja. Täällä ilma tuntuu puhtaammalta ja aika kuluu eri tahtiin. Me seisomme paikassa, jossa luonnonvoimat ja ihmisen sitkeys ovat kohdanneet vuosituhansien ajan. Tunnukaa tuo viileys ihollanne; se on muistutus siitä, että täällä pohjoinen ei ole vain sijainti kartalla, vaan se on elämäntapa ja voima, joka on muovannut kaiken tämän.
Jos katsomme syvemmälle historian kerroksiin, huomaamme, että tämä maa on ollut elintärkeä valtaväylä. Tenajoki ja sen ympäristö eivät olleet vain erämaata, vaan ne olivat strategisia reittejä ja rikkaimpia kalastusmaita, joita pohjoinen voi tarjota. Täällä on kulkenut sukupolvi toisensa jälkeen, poronhoitajia, metsästäjiä ja kauppiaita. Ajatelkaa niitä talvia, jolloin pakkanen on purrut luuhun ja yllättävä lumimyrsky on voinut pyyhkiä näkyvyyden nollaan sekunneissa. Silti ihminen on pärjännyt. Täällä on käyty hiljaista kamppailua luonnon kanssa, mutta samalla on vallinnut syvä kunnioitus maata kohtaan. Historia ei täällä näy suurina monumentteina tai linnoituksina, vaan se näkyy kuluneina polkuina, vanhoina pesäpaikkoina ja siinä, miten ihmiset ovat oppineet lukemaan tuulta ja pilviä selviytyäkseen. Jokainen kivi ja jokainen puro täällä kantaa mukanaan tarinoita vaelluksista, joissa luottamus eläimiin ja tovereihin oli ainoa tapa selviytyä.
Mutta kuten jokaisella suurella erämaalla, myös Tenavapuistolla on omat salaisuutensa, ne tarinat, joita ei kirjoiteta historiankirjoihin. Vanhat kertomukset puhuvat maanalaisista väistä ja henkiolennoista, jotka vartioivat tunturien rauhaa. Sanotaan, että jos kulkee täällä yksin hämärän aikaan, voi kuulla kaukaisia kuminen tai kuiskausten, jotka eivät kuulu kenellekään elävälle. Nämä myytit eivät olleet vain saduista, vaan ne olivat tapa selittää luonnon arvaamattomuutta ja kunnioittaa näkymättömiä voimia. On kerrottu, että tietyt paikat puistossa ovat pyhiä, ja jos niissä käyttäytyy kunnioituksetta, vuori saattaa vastata siihen sumulla tai äkillisellä myrskyllä. Se ontullut meitä muistuttamaan siitä, että me olemme täällä vain vieraita, lyhyen hetken vierailijoita ikuisessa luonnon kierrossa.
Nyt, kun olemme tunteneet tämän maan sykkeen, kehotan teitä katsomaan ympärillenne uudestaan. Älkää katsoko vain maisemaa, vaan yrittäkää nähdä ne näkymättömät polut ja kuulla ne menneet äänet. Kun jatkamme matkaamme, kulkakaa hitaasti ja tarkkaavaisesti. Anna tämän hiljaisuuden puhua teille. Toivon, että otatte mukaan itsellenne palasen tätä pohjoisen rauhaa ja kunnioitusta luontoa kohtaan. Kiitos, kun kuljitte tämän matkan kanssani, ja nyt, mennään katsomaan, mitä tunturien taakse kätkeytyy.
