Ravintola Savoy

(Opas pysähtyy ravintola Savoyin edustalle, kääntyy ryhmän puoleen ja laskee äänensä hieman, ikään kuin hän olisi kertomassa yhteistä salaisuutta.) Katsokaapa tätä rakennusta. Me seisomme nyt Helsingin sydämessä, mutta samalla me seisomme tämän kaupungin hienostuneisuuden ja kulissien takaisen vallan kynnyksellä. Kun astutte sisään Savoyhin, ette astu vain ravintolaan, vaan te astutte aikaan, jossa tyyli oli uskonto ja jokainen yksityiskohta oli harkittu. Täällä ilma tuntuu erilaiselta, eikö vain? Se on sekoitus vanhaa maailmaa, hienoa posliinia ja sellaista hillittyä ylellisyyttä, joka ei huuda, vaan kuiskaa. Kuvitelkaa itsenne hetkeksi 1930-luvulle: ulkona on harmaa helsinkiläinen sade, mutta ovien takana loistaa kristalli, hopeiset aterimet välkkyvät ja ilmassa leijuu hienostuneen hajuveden ja ranskalaisen keittiön tuoksu. Mutta Savoy ei ole vain ruokaa, se on arkkitehtuurin ja historian liitto. Vuonna 1937 täällä tapahtui jotain mullistavaa. Alvar Aalto, tuo maailmankuulu mestarimme, otti tilat haltuunsa. Hän ei vain sisustanut ravintolaa, vaan hän loi kokonaisvaltaisen taideteoksen. Aalto halusi poistaa seinät ihmisten väliltä, mutta samalla luoda yksityisyyttä. Hän suunnitteli ne kuuluisat, akustiset kattoelementit, jotka imevät äänen, jotta pöytien väliset keskustelut pysyvät salaisuuksina, vaikka sali olisi täynnä. Se oli aikansa huippumodernia, lähes futuristista ajattelua. Savoyn kautta Suomi viestitti maailmalle, että me emme ole vain metsien ja järvien maa, vaan me osaamme olla kansainvälisiä, rohkeita ja äärimmäisen tyylikkäitä. Ja tässä tulee se osa, jota rakastan eniten: Savoyn myytit. Tämä paikka on ollut Helsingin salonki, jossa on tehty päätöksiä, joita ei koskaan kirjattu pöytäkirjoihin. Täällä, näiden valkoisten pöytäliinojen alla, on käyty keskusteluja politiikasta, taiteesta ja vallasta. Sanotaan, että Savoyssa on aina tiedetty ensimmäisenä, kuka nousee ja kuka putoaa kaupungin huipulta. Se on ollut paikka, jossa kohtasivat Diplomaatit, suuret teollisuuden herrat ja boheemit taiteilijat. On kiehtovaa ajatella, kuinka monta kuiskausta on jäänyt näihin seiniin ja kuinka monta kohtalokasta sopimusta on sinetöity lasillisella samppanjaa. Savoy ei ole vain ravintola, se on Helsingin sosiaalinen arkisto. Nyt, kun katsotte tätä julkisivua, älkää nähneet vain rakennusta, vaan porttia menneisyyteen. Kehotan teitä, kun astutte sisään, pysähtykää hetkeksi ja kuunnelkaa. Yritäkää löytää se rytmi, jolla tämä paikka on sykkinyt lähes sata vuotta. Olittepa sitten täällä nauttimassa maailmanluokan ateriasta tai vain ihastelemassa Aallon linjoja, muistakaa, että olette osa tätä jatkumoa. Toivon, että tunnette tuon pienen ripauksen glamouria ja historian havinaa jokaisessa askeleessanne. Olkaa hyvä, astukaa sisään ja antakaa Savoyn lumota teidät.