Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy puiston reunalle, ottaa rennon asennon ja katsoo ensin merta, sitten ryhmää hymyillen.)
No niin, hyvät matkakumppanit, pysähdytäänpä hetkeksi tässä. Sulkekaa silmänne vain sekunniksi ja kuunnelkaa. Kuulutteko tuon meren kohinan ja puiden suhinan? Tuntuuko tuo suolainen tuulenvire kasvoilla? Tervetuloa Merikylpylänpuistoon. Tämä ei ole vain kasa puita ja nurmikkoa, vaan tämä on kaupungin hengitysaukko, paikka, jossa luonto ja ihmisen kaipuu levollisuuteen kohtaavat. Täällä aika tuntuu hidastuvan. Kun katsotte noita vanhoja puita, ne ovat nähneet sukupolvien vaihtuvat ja kaupungin kasvavan ympärillään, mutta ne ovat pysyneet tässä, vartioimassa tätä rantaa. Täällä on sellaista rauhaa, jota on vaikea löytää keskustamme, ja juuri se tekee tästä paikasta niin erityisen.
Jos menetään nyt vähän syvemmälle historiaan, niin pitää muistaa, että ennen kuin tämä oli tällainen vapaa puisto, täällä vallitsi aivan erilainen henki. Muistakaa se aika, jolloin kylpykulttuuri oli nousussa. Merikylpylät eivät olleet vain paikkoja uida, vaan ne olivat sosiaalisia keskuksia, lähes pyhäkköjä terveydelle. Ihmiset tulivat tänne hakemaan meriveden parantavia voimia, ja täällä, näillä rannoilla, käytiin aikansa tärkeimpiä keskusteluja ja solmittiin liittoja. Kuvitelkaa nyt ne upeat puurakenteet, jotka kerran reunustivat rantaa, ja ihmiset hienoissa uimapuvuissaan, jotka olivat tuohon aikaan paljon peittävämpiä kuin nykyään. Tämä puisto on jäänyt meille perinnöksi siitä ajasta, kun luonto nähtiin lääkkeenä ja ulkoilma välttämättömänä osana kaupunkilaisen hyvinvointia. Se on kuin elävä museo, jossa rakenteet ovat saattaneet kadota, mutta tunnelma on säilynyt maaperässä.
Mutta tiedättehän te, että jokaisella tällaisella paikalla on myös omat salaisuutensa. Paikalliset kertovat, että puiston varjoisimmilla poluilla, juuri siellä missä metsikkö tihenee, voi joskus tuntea jonkinlaisen läsnäolon. On sanottu, että täällä on vaeltanut entisajan kylpylävieraiden henkiä, jotka eivät koskaan täysin poistuneet tästä rauhasta. On myös tarinoita salaisista käytävistä ja kätköistä, joita on käytetty kaupungin levottomimpina aikoina. Jotkut uskovat, että tiettyjen puiden juuristo kätkee sisäänsä muistoja, joita ei ole kirjoitettu mihinkään historiakirjaan. Se on sellaista hiljaista tietoa, jota ei voi todistaa, mutta jonka voi tuntea selkäpiissään, kun kulkee täällä yksin hämärän laskeutuessa. Se tekee tästä puistosta enemmän kuin vain luonnon kohteen, se tekee siitä mystisen.
Nyt kun olemme kävelleet läpi historian ja myyttien, haluan haastaa teidät. Älkää vain kävelkö läpi, vaan pysähtykää vielä kerran. Etsikää se kohta, jossa meri ja metsä kohtaavat kaikkein vahvimmin. Kokeilkaa kuunnella, mitä puisto kertoo juuri teille. Onko se kaipuuta, rauhaa vai kenties jotain aivan muuta? Merikylpylänpuisto antaa vastaukset vain niille, jotka osaavat olla hiljaa ja kuunnella. Kiitos, kun kuljette tänään kanssani tämän pienen matkan ajassa ja tilassa. Voitte nyt jatkaa matkaa omaan tahtiinne, mutta muistakaa ottaa pala tästä rauhasta mukaan kaupunkiin.