Luku 1
(Opas pysähtyy puiston keskelle, katsoo ympärilleen ja ottaa rennon, mutta kunnioittavan asennon. Hän puhuu rauhallisesti, antaen taukojen korostaa sanoja.)
Ottakaa hetkeksi ihan vain syvä hengitys. Huomaatteko, miten kaupungin melu vaimenee täällä, vaikka olemme keskellä Helsinkiä? Täällä Eugen Schaumanin puistossa on sellaista erityistä, lähes harrasta rauhaa. Kun katsotte näitä puita ja vihreyttä, on helppo unohtaa, että seisomme historian polttopisteessä. Tämä ei ole vain tavallinen kaupunkipuisto tai levähdyspaikka matkalla seuraavaan kortteliin. Tämä on paikka, jossa kaupungin syke kohtaa hiljaisen muistamisen. Tunnelma täällä on hieman painava, mutta samalla lohdullinen. Se on kuin pieni saareke ajassa, jossa voimme pysähtyä miettimään, mitä tarkoittaa vakaumus ja mitä se maksaa ihmiselle, kun hän päättää toimia omien periaatteidensa mukaisesti.
Mutta mennäänpä nyt takaisin vuoteen 1904. Kuvitelkaa Helsinkiin aika, jolloin Suomi oli vielä osa Venäjää ja ilmassa väreili vahva vastarinta venäläistämispyrkimyksiä kohtaan. Eugen Schauman ei ollut mikään ammattimurhaaja tai anarkisti, vaan sivistynyt pankkiiri, mies, joka rakasti musiikkia ja taidetta. Mutta hän näki, kuinka Suomen itsemääräämisoikeus oli uhattuna. Kun hän astui ulos täältä läheltä, hänellä oli taskussaan ase ja sydämessään kylmä päätös. Hän ampui kenraaligouvernööri Nikolai Bobrikovia, miehen, jonka hallintotapa oli kääntänyt koko kansan vastustajaksi. Se oli teko, joka järkytti koko valtakuntaa ja heitti Schaumanin elämän täysin uuteen suuntaan. Hän ei kuitenkaan paennut, vaan hän tiesi, että tämä teko oli vain yksi osa suurempaa taistelua vapaudesta. Se oli poliittinen murha, joka oli tarkoitettu herättämään maailman huomio Suomen tilanteeseen.
Tämän puiston ja sen ympäristön ympärille on vuosikymmenten saatossa rakentunut tietty salaperäisyys. Monet kulkevat täällä tietämättä, kuka Eugen Schauman oikeastaan oli. Hänestä on tullut tavallaan myytti, varjo, joka vaeltaa näiden puiden välissä. On sanottu, että täällä voi edelleen tuntea sen jännitteen, joka vallitsi kaupungissa syksyllä 1904, kun jokainen kulman taakse kätkeytynyt hahmo saattoi olla joko vakooja tai vallankumouksellinen. Myytti Schaumanista on tarina yksinäisestä sankarista, joka otti vastuunne harteilleen, kun muut vain hiljaisuudessa kieltäytyivät. Se on tarina siitä, kuinka yksi ihminen ja yksi hetki voivat muuttaa historian kulkua, vaikka hinta olisi oma henki. Täällä luonto on ikään kuin peittänyt alleen sen väkivallan, mutta muisto on jäänyt elämään puistomaisemana.
Nyt, kun katsotte ympärillenne, kysykää itseltänne, mitä te tekisitte, jos uskoisitte johonkin niin vahvasti, että olisitte valmiita uhraamaan kaiken? Täällä puistossa vastaus ei ole yksiselitteinen, ja se on juuri se syy, miksi tämä paikka on niin arvokas. Se ei anna meille valmiita vastauksia, vaan kutsuu meitä pohtimaan vapautta ja vastuuta. Kiitos, että kuljitte tämän lyhyen matkan kanssani historian hämärään. Voitte nyt jatkaa matkaanne omassa tahdissanne, mutta suosittelen, että viivytte täällä vielä hetken. Anna tämän hiljaisuuden kertoa loput tarinasta.
