Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy näköalapaikalle, vetää syvään henkeä ja kääntyy ryhmän puoleen. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, käyttäen käsiään korostamaan maisemia.)
Katsokaa ympärillenne. Täällä me ollaan, Killivuoren huipulla. Tunnetteko sentekin tuulen, joka puhaltaa täällä ylhäällä vähän eri tavalla kuin alhaalla kylässä? Se on sellaista puhdasta, pohjoista ilmaa, joka tuntuu pesevän ajatukset puhtaiksi. On jotain pysäyttävää siinä, miten tämä maisema avautuu eteenpäin – nuo kumpuilevat metsät ja kaukaisuudessa siintävät vedet. Täällä luonto ei ole vain tausta, vaan se on itse päähenkilö. Tällä vuorella on tapa saada ihminen tuntemaan itsensä pieneksi, mutta samalla osaksi jotain paljon suurempaa. Se on paikka, jossa aika tuntuu hidastuvan, ja jos vain pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan, voi melkein kuulla, kuinka vuori kuiskaa tarinoitaan niille, jotka osaavat kuunnella.
Mutta Killivuori ei ole vain kaunis näköala; se on historian kerrostuma. Jos me katsotaan tätä maastoa historian silmin, niin huomataan, että tällaiset korkeuserot ovat aina olleet strategisesti tärkeitä. Ennen vanhaan, kun ei ollut tutka-asemia tai satelliitteja, tällaiset huiput olivat elintärkeitä. Täältä on tarkkailtu horisonttia, vahtitoimintaa on pidetty ja viestejä on välitetty nuotioiden avulla vuoresta toiselle. Täällä on kulkenut sukupolvia: metsästäjiä, jotka seurasivat riistaa, ja paimenia, jotka tiesivät tarkalleen, missä kullekin eläimelle oli paikkansa. Maaperä, jolla me nyt sesomme, on nähnyt niin sodan pelkoja kuin rauhan hetkiä. Se on ollut turvapaikka ja maamerkki, johon eksynyt kulkija on voinut katsoa löytääkseen tiensä kotiin. Täällä luonnonvoimat ja ihmisen tarve hallita ympäristöään ovat kohdanneet vuosisatojen ajan, jättäen jälkensä maastoon, vaikka ne nykyään saattavat näyttää vain pieniltä koloilta tai epätasaisuuksilta kalliossa.
Ja sitten on tietysti ne tarinat, joita ei kirjoitettu historiankirjoihin. Killivuoren ympärille on vuosisatojen saatossa rakentunut hämärää mytologiaa. Sanotaan, että vuoren syvissä on salaisuuksia, joita ei ole tarkoitettu löydettäväksi. Vanhat ihmiset kertoivat, että tietyissä kuunvaiheissa täällä on nähty valoja, joilla ei ollut selitystä, ja että vuori itsessään on eräänlainen vartija, joka suojelee alla olevaa laaksoa. Jotkut uskovat, että Killivuoren huipulla on portaali toiseen maailmaan tai että täällä on kerran asunut olentoja, jotka tiesivät maan ja taivaan salaisuudet. Onko se vain kansanperinnettä vai jotain enemmän? Ehkäpä se on vain tapa selittää sitä mystistä tunnetta, joka meillä kaikilla on täällä ylhäällä. Se on sellaista kunnioitusta tuntematonta kohtaan, joka saa meidät katsomaan varovasti metsän siimeksessä.
Nyt kun me ollaan täällä, haluan teidät miettimään yhtä asiaa. Me ollaan vain vieraita täällä, lyhyen hetken vieraita tässä ikuisessa maisemassa. Mutta meillä on mahdollisuus viedä pala tästä rauhasta ja voimasta mukanamme. Kun te laskeudutte alas vuorelta, älkää unottako sitä tunnetta, kun maailma näytti tältä korkeudelta katsottuna pieneltä ja selkeältä. Teidän on vain annettava luonnon puhua ja annettava historian hengittää takanasi. Kiitos, että kuljitte tämän matkan kanssani. Nyt voitte jäädä vielä hetkeksi nauttimaan hiljaisuudesta, ennen kuin alamme palata takaisin arkeen.