Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy kappelin eteen, ottaa pienen tauon ja katsoo vierailijoita lempeästi hymyillen. Hän laskee äänensä hieman, jotta se kantaa, mutta säilyttää intiimin tunnelman.)*
Katsokaa tätä rakennusta. Täällä, keskellä Turun kaupungin sykettä, on paikka, jossa aika tuntuu pysähtyvän. Kun astumme sisään Pyhän Henrikin ekumeeniseen taidekappeliin, me emme siirry vain toiseen huoneeseen, vaan me astumme eräänlaiseen hengellisessä ja taiteellisessa hiljaisuuden keitaaseen. Huomaatte heti, kuinka valo leikkii tilassa – se ei olet kirkasta ja paljastavaa, vaan pehmeää, lähes hämärää, mikä kutsuu meitä laskemaan hartiat ja kuuntelemaan. Täällä ei tarvitse kiirehtiä. Tämän kappelin tarkoitus on olla tila, jossa taide, uskonto ja ihminen kohtaavat ilman rajoja. Se on paikka, jossa saa olla vain läsnä, riippumatta siitä, mitä kieltä rukoilet tai mihin jumalaan uskot.
Mutta jotta ymmärrämme tämän paikan merkityksen, meidän on katsottava taaksepäin, vuosisatojen päähän. Pyhä Henrik on Suomen kristinuskon symboli, mies, jonka uskotaan tuoneen uskon näille pohjoisille rannoille 1100-luvulla. Vaikka tämä nimenomainen kappeli on moderni taideteos, se kantaa harteillaan Turun tuomiokirkon ja koko kaupungin raskasta historiaa. Turku on ollut vuosisatojen ajan Suomen henkinen keskus, ja täällä jokainen kivi kertoo tarinaa vallasta, uskosta ja selviytymisestä. Tämä kappeli on rakennettu siltoja rakentamaan – se on ekumeeninen, mikä tarkoittaa, että se avautuu kaikille kristillisille suunnauksille ja jopa niiden ulkopuolelle. Se heijastaa modernia aikaamme: aikaa, jolloin emme enää määrittele itseämme vain rajojen tai dogmien kautta, vaan jaetun inhimillisyyden ja kauneuden kautta.
Tässä kohtaa haluan kertoa teille pienen salaisuuden, tai ehkäpä myytin, joka leijuu tämän paikan ympärillä. Sanotaan, että tällaisissa pyhissä tiloissa, joissa taide ja rukous kohtaavat, seinät alkavat kuunnella. Kun katsotte kappelin taideteoksia ja niiden harkittua sijoittelua, huomaatte, ettei mikään ole sattumaa. Jokainen viiva ja väri on valittu herättämään jokin nukkuva muisto tai tunne. Jotkut sanovat, että jos täällä pysähtyy täydelliseen hiljaisuuteen, voi melkein kuulla kaupungin historian kuiskausten. Se on kuin näkymätön kudos, joka yhdistää tämän modernin kappelin keskiaikaisiin raunioihin ja niihin tuhansiin ihmisiin, jotka ovat kulkeneet näiden katujen halki etsien lohtua tai vastausta elämän suuriin kysymyksiin. Se on mystiikkaa, jota ei voi todistaa, mutta jonka voi tuntea ihollaan.
Nyt minä kutsun teidät astumaan sisään. Älkää vain katsoko taideteoksia silmillänne, vaan yrittäkää tuntea ne sydämillänne. Anna tilan puhua sinulle. Kysy itseltäsi: mitä tämä hiljaisuus kertoo minulle juuri tänään? Kun kuljemme ulos tästä kappelista hetken kuluttua, huomaatte ehkä, että kaupungin melu ei tunnu enää niin painostavalta, vaan katsotte maailmaa hieman lempeämmin. Olkaa tervetulleita kokemaan Pyhän Henrikin rauha.