Myöhempien aikojen jeesuksen kristuksen kirkko

*(Opas pysähtyy ryhmän kanssa Temple Squaren keskelle, katsoo ympärilleen ja hymyilee rauhallisesti. Hän puhuu rennosti, mutta äänessä on historiantuntijan paino.)* Katsokaa ympärillenne. Täällä, keskellä vilkasta Salt Lake Cityä, vallitsee aivan erityinen hiljaisuus, vaikka ympärillämme sykkii moderni suurkaupunki. Tuntuuko teistäkin se? Se on kuin saari ajan virrassa. Nämä huolitellut puutarhat, symmetriset polut ja taivasta kohti kurottavat tornit eivät ole vain arkkitehtuuria, vaan ne ovat konkreettinen osoitus yhdestä maailman historian sitkeimmistä selviytymistarinoista. Kun seisomme tässä, emme ole vain turistikohteessa, vaan paikassa, joka on rakennettu kirjaimellisesti tyhjästä, pölystä ja äärimmäisestä tahdonvoimasta. Täällä usko ja pioneerien perintö kohtaavat tavalla, joka saa historioitsijankin pysähtymään. Mutta mennäänpä syvemmälle, takaisin 1840-luvulle. Kuvitelkaa itsenne noihin kenkiin: teidät on ajettu pois kodistanne, teitä on vainottu ja teillä ei ole ollut mitään muuta kuin lupaus paikasta, jonne kukaan ei halunnut mennä. Joseph Smith ja myöhemmin Brigham Young johtivat tuhansia ihmisiä valtavalla vaelluksella läpi Amerikan mantereen, kohti Great Basinia, tuota karua ja paahtavaa suolaaerämaata. Kun he lopulta saapuivat tänne, he eivät löytäneet vehreää paratiisia, vaan kuivaa aavikkoa. Mutta juuri se teki tästä paikasta pyhän. He alkoivat rakentaa tätä temppeliä, ja se ei ollut mikään nopea projekti. Sen perustukset laskettiin vuonna 1853, ja se vei yli 40 vuotta valmistua. Jokainen kivi, jokainen kulma on hiottu käsin, ja jokaisessa kivessä on mukana tuhansien ihmisten hiki, kyynelten ja uskon voima. Se on monumentti sille, mitä ihminen voi saavuttaa, kun hänellä on yhteinen, järkkymätön visio. Tämän paikan ympärille on kuitenkin kietoutunut paljon mystiikkaa ja salaisuuksia, jotka kiehtovat meitä edelleen. Moni meistä on kuullut huhuja temppelin sisällä tapahtuvista salaisista riiteistä ja erityisistä sopimuksista. On totta, että temppeli ei ole tavallinen kirkko, johon kuka tahansa voi kävellä sisään istuskella. Se on pyhäkkö, jonka ovet ovat vain valmistautuneille. Tämä sulkeutuneisuus on luonut ympärilleen mystisen hohdon, mutta jos katsomme tarkemmin, salaisuus ei ole niinkään kätköissä olevissa sanoissa, vaan siinä syvässä henkilökohtaisessa kokemuksessa, jota täällä tavoitellaan. Se on pyrkimystä ikuiseen perheyhteyteen, ajatukseen siitä, että rakkaus ei pääty kuolemaan, vaan jatkuu sukupolvien yli. Se on myytti kotiinpaluusta, joka on ohjannut tätä yhteisöä siitä päivästä lähtien, kun ensimmäiset vannotut pioneerit laskivat polvensa tälle maalle. Nyt, kun me jatkamme matkaamme ja kuljemme kohti visitor centeriä, haluan teidän kiinnittävän huomiota yksityiskohtiin. Katsokaa, miten valo leikkii graniittipinnoilla ja miten huolellisesti jokainen kukka on aseteltu. Tämä paikka opettaa meille, että järjestys ja kauneus ovat vastauksia kaaokseen. Olittepa sitten uskovaisia, skeptikkoja tai vain historian ystäviä, täällä on mahdotonta olla vaikuttumatta siitä määrästä intohimoa, joka tähän on pantu. Ottakaa hetki itsellenne, hengittäkää syvään ja kysykää itseltänne: mikä on se asia, jonka puolesta te olisitte valmiita kävelemään tuhansia kilometrejä erämaan halki? Mennäänpä katsomaan, mitä muuta tämä paikka meille vielä kertoo.