Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja viittoo kädellään ylöspäin kohti jylhää kalliota. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, välillä tauottaen annistaen maiseman puhua.)*
Katsokaa nyt tätä. Ottakaa hetki aikaa ja vain hengittäkää. Tuntuuko tuo viileys, joka nousee kalliosta? Se on kuin vuoren oma hengitys. Me seisomme nyt Kivivuoren juurella, ja vaikka ensisilmäyksellä tämä näyttää vain massiiviselta kasaa kiveä ja sitkeää mäntyä, tämä paikka on itse asiassa yksi alueemme hiljaisimmista todistajista. Kun suljete silmänne, voitte melkein kuulla, kuinka tuuli humisee samalla tavalla kuin satoja, ehkä tuhansia vuosia sitten. Täällä aika ei kulje samassa tahdissa kuin kaupungissa tai kotona. Täällä kivi määrää tahdin, ja me olemme vain hetkellisiä vieraita tämän ikuisen jättiläisen vierellä.
Jos menemme syvemmälle historian kerroksiin, niin tämä kallio ei ole syntynyt hetkessä. Me puhutaan jääkausien valtavista voimista, jotka hioivat nämä pinnat ja jättivät jälkeensä tämän karun kauneuden. Mutta ihmiselle Kivivuori on ollut jotain muuta kuin geologiaa. Vanhoissa perimätiedoissa kerrotaan, että täällä on kulkenut muinaisia reittejä, joita pitkin metsästäjät ja myöhemmin kauppiaat ovat liikkuneet. Kivivuori on toiminut maamerkkinä, kiintopisteenä erämaassa. Kuvitelkaa ne ihmiset, jotka ovat täällä levänneet, sytyttäneet nuotion ja katsoneet tähtiin samasta kohdasta kuin me nyt. Heille tämä paikka on ollut turvapaikka ja samalla varoitus merkki siitä, että ollaan siirtymässä uuteen maastoon. Täällä on nähty sukupolvien vaihtuvan, kun taas vuori on pysynyt täysin muuttumattomana, tarkkaillen hiljaa alapuolellaan virtaavaa elämää.
Mutta jokaisella tällaisella paikalla on myös salaisuutensa. Paikalliset vanhat ihmiset kuiskailevat edelleen, ettei Kivivuori ole täysin tyhjä. On sanottu, että kallion sisään on kätkettynä onkaloita, joita ei löydy millään kartalla. Jotkut uskovat, että täällä on asunut vuorenhaltioita tai muita näkymättömiä voimia, jotka suojelevat metsää. On olemassa tarina eräästä kadonneesta aarrekätköstä, jonka sota-aikana joku on kätkenyt syvälle kallion rakoihin, mutta kivi on pitänyt salaisuutensa tiukasti. Ehkä se aarre ei ole kultaa tai hopeaa, vaan juuri tämä rauha ja hiljaisuus, jota on nykyään niin vaikea löytää. Myytit kertovat, että jos pysähtyy täällä riittävän pitkäksi aikaa ja kuuntelee tarkasti, vuori voi kertoa menneisyydestä niille, jotka osaavat kuunnella.
Nyt, kun olemme imeneet itseemme tämän paikan hengen, ehdotan, että jatkamme matkaamme hitaasti ylöspäin. Haluan, että kokeilette tuntea kiven pinnan kämmenillänne – tuntekaa se karheus ja se muinaisuus. Kun saavumme huipulle, näette maiseman, joka avautuu silmien eteen aivan uudella tavalla. Mutta ennen sitä, pidetään vielä hetki hiljaisuus. Anna tämän paikan energian vaikuttaa. Tervetuloa mukaan, noustaan yhdessä katsomaan, mitä maailma täältä ylhäältä näyttää.