Sompasauna

(Opas pysähtyy Sompasaunan eteen, vetää syvään henkeä ja hymyilee ryhmälle. Hän elehtii kädellään kohti rapistuneita puuseiniä ja häämöttävää merimaisemaa.) Katsokaa ympärillenne. Täällä, keskellä Helsingin modernisoituvaa Kalasatamaa, missä lasiset tornitalot kurottavat kohti taivasta, on tämä pieni, lähes anarkistinen saareke. Haistatteko sen? Se on sekoitus suolaista merituulta, vanhaa tervaa ja tietysti tuota tunnistettavaa, tiheää saunan löylyä. Sompasauna ei ole vain rakennus, se on vastaisku kaikelle sille kiillotetulle ja suunnitellulle. Täällä aika tuntuu pysähtyneen tai sitten se on kulkenut ihan omaa reittiään. Kun astutaan tänne sisään, jätetään ne tittelit ja muodollisuudet portille. Täällä me olemme kaikki vain ihmisiä, jotka jakavat saman kuumuuden ja saman vapauden tunteen. Tervetuloa paikkaan, joka kieltäytyy kuolemasta. Jos mennään historian puolelle, niin Sompasauna on itse asiassa osa paljon suurempaa kaupunkikuvan muutosta. Tämä alue on ollut teollisuuden ja satamatoiminnan sydäntä, täynnä varastoja, nostureita ja kovaa työtä. Kun kaupunki alkoi suunnitella Kalasataman uutta loistoa, monet vanhat rakennukset kaatuivat yksi kerrallaan. Mutta tämä saunan yhteisö, nämä kaupungin boheemit ja vapaat sielut, päättivät, että tässä on jotain, mitä ei voi korvata betonilla. He eivät vain rakentaneet saunaa, vaan he loivat elävän laboratorion sille, miten kaupunkitilaa voi käyttää. Kyseessä on ollut jatkuva kamppailu virallista kaavoitusta vastaan, eräänlainen urbaani sissisota, jossa aseina ovat olleet kiuas, puulankut ja yhteisöllisyys. Se on ollut taistelua oikeudesta olla olemassa paikassa, joka on tarkoitettu vain investoinneille. Tästä syntyy Sompasaunan mystiikka. Se on nimittäin kaupungin salaisin avoin salaisuus. Täällä vallitsee kirjoittamaton sääntö: täällä ei ole pomoa, ei sääntökirjaa eikä virallista rahoitusta. Kaikki perustuu talkoisiin ja siihen, että jokainen kantaa kortensa kekoon. Legenda kertoo, että sauna on selvinnyt vain siksi, että se on ollut liian rakastettu ja liian omituinen purettavaksi. Se on kuin Helsingin oma utopia, jossa sosiaaliset rajat pyyhkiytyvät pois. Kun olet siellä löylyssä, on aivan sama, oletko sä pörssiyhtiön johtaja vai katuartisti. Täällä riisutaan vaatteiden lisäksi kaikki naamioinnit. Se on paikka, jossa myytit kaupungin sielusta muuttuvat todeksi, kun huomaat, että ihminen kaipaa yhä jotain aitoa ja säätelemätöntä keskelle tätä kaikkea järjestystä. Nyt, kun olette kuulleet tämän, on aika kokea se itse. En halua enää vain puhua tästä, vaan haluan teidän tuntevan sen kuumuuden ihollanne ja näkevän sen hienon kontrastin, kun astutte saunan jälkeisessä huimauksessa kylmään meriveteen. Katsokaa vielä kerran noita torneja taustalla ja miettikää, kumpi on lopulta kestävämpi: teräs ja betoni vai tämä yhteisöllinen palo. Mennäänpä nyt, otetaan löylyt ja annetaan tämän paikan taian viedä mennessään. Kuka teistä uskaltaa ensimmäisenä hypätä kylmään?