Auto-Poutiainen Oy

(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja levittää kätensä kohti kokoelmaa. Hän hymyilee tietäväisesti ja laskee äänensä hieman, ikään kuin kertoisi yhteistä salaisuutta.) Katsokaapa ympärillenne. Tuntuuko teistä siltä, että aika on pysähtynyt? Täällä Auto-Poutiainen Oy:n pihalla emme ole vain autojen keskellä, vaan me olemme astuneet suoraan aikakoneeseen. Haistatteko sen? Se on sekoitus vanhaa moottoriöljyä, nahkaa ja sellaista tiettyä, nostalgista pölyä, jota ei voi ostaa rahalla. Täällä jokainen kromattu puskuri ja jokainen kulunut istuin kertoo tarinan ajalta, jolloin auto ei ollut vain kulkuväline pisteestä A pisteeseen B, vaan se oli vapauden symboli, status ja taideteos itsessään. Tervetuloa maailmaan, jossa metalli ja mekaniikka kohtaavat intohimon. Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, mitä tämä kaikki oikeastaan edustaa. Me puhutaan täällä auto-historiasta, mutta todellisuudessa me puhutaan Suomen jälleenrakennuksen ja kasvun historiasta. Miettikääpä niitä vuosikymmeniä, jolloin tieverkostot alkoivat levitä ja autot tulivat osaksi arkipäiväämme. Nämä koneet, joita täällä nähdään, ovat olleet mukana rakentamassa tätä maata. Ne ovat kuljettaneet ihmisiä töihin, lapsia kouluun ja perheitä ensimmäisille lomamatkoilleen. Jokainen näistä autoista on nähnyt maailman muuttuvan: sota-ajan niukkuudesta 50-luvun optimismiin ja 60-luvun vauhtiin. Kun katsotte noita linjoja ja muotoja, näette insinööritaidon, joka perustui kestoon ja korjattavuuteen, ei kertakäyttökulttuuriin. Se oli aikaa, jolloin mies tai nainen osasi avata konepellin ja korjata ongelman itse tien pientareella, vain jakoavaimella ja sitkeydellä. Tämän kokoelman ympärillä liikkuu kuitenkin jotain enemmän kuin vain teknisiä tietoja. Se on tietty myytti, joka liittyy harrastuneisuuden ja omistushalun rajattomuuteen. Salaisuus ei ole siinä, mitä autot ovat, vaan siinä, miksi niitä on säilytetty. Kyse on siitä valtavasta määrästä tuntikausia, joita on käytetty etsimiseen, neuvottelemiseen ja kunnostamiseen. On sanottu, että tällaiset paikat ovat eräänlaisia arkistoja, joihin on tallennettu menneiden aikojen unelmia. Jokainen auto on kuin aikakapseli; jos kuuntelisitte tarkasti, voisitte kuulla niistä keskusteluja, naurua ja ehkäpä jonkin vanhan rakkaustarinan, joka on kietoutunut näiden ohjauspyörien ympärille. Se on intohimoa, joka ei kysy hintaa, vaan etsii sielua kylmästä teräksestä. Nyt minä haastan teidät. Älkää vain kävelkö näiden ohi, vaan pysähtykää yhden auton kohdalle. Koskettakaa varovasti pintaa, katsokaa noita yksityiskohtia ja kuvitelkaa itsenne istumassa siellä, ikkuna auki, tuuli kasvoilla ja moottorin tasainen murina korvissa. Mitä te näkisitte tiehyvällä? Minne te ajaisitte, jos aika ei olisi este? Toivon, että viette täältä mukananne palasen tätä tunnelmaa ja muistutuksen siitä, että jotkin asiat on tarkoitettu kestämään. Kiitos, että kuljitte tämän matkan kanssani, ja nyt olkaa hyvät, tutustukaa näihin historiallisiin helmiin rauhassa.