Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy museon sisäänkäynnin eteen, ottaa rennosti asentoa ja katsoo ryhmää hymyillen. Hän elehtii kädellään kohti rakennusta.)*
Tervetuloa, hyvät ystävät. Ottakaa hetki aikaa ja hengittäkää sisään. Haistatteko sen? Se on se vastustamaton sekoitus vanhaa nahkaa, moottoriöljyä ja hienonhienoa pölyä, joka kätkee sisäänsä vuosikymmenten tarinat. Me emme ole tulleet tänne vain katsomaan peltikuoria ja kumeja, vaan me astumme nyt aikakoneeseen. Kun astumme sisään Kuopion Automuseoon, jätämme taaksemme digitaalisen kiireen ja sähkömoottoreiden hiljaisuuden. Täällä vallitsee mekaaninen rehellisyys. Täällä jokainen ratas, jokainen kampiakseli ja jokainen kiiltävä kromilista kertoo ajasta, jolloin auto ei ollut vain kulkuväline pisteestä A pisteeseen B, vaan se oli vapauden symboli, insinööritaidon huipentuma ja monelle miehelle elämän suurin intohimo.
Katsokaapa näitä linjoja. Kun kuljemme eteenpäin, huomaatte, miten autojen muotoilu heijastaa yhteiskunnan muutosta. Alussa oli se pioneerien aika, jolloin hevoset vaihtuivat koneisiin ja tiet olivat lähinnä mutaisia polkuja. Sitten tuli se kultainen aikakausi, jolloin autot alkoivat saada sielun. Miettikää niitä sota-ajan jälkeisiä vuosia, jolloin Suomi rakentui uudelleen. Autot olivat harvinaisia, arvostettuja ja ne vaativat omistajaltaan lähes hartaan suhtautumisen. Täällä Kuopiossa, Savo-maan sydämessä, on säilytetty palasia tästä kehityksestä. On kiehtovaa seurata, miten amerikkalainen yltäkylläisyys ja eurooppalainen käytännöllisyys kohtasivat Suomen teillä. Nämä autot ovat nähneet kaupungin kasvavan, ne ovat kuljettaneet ihmisiä ensimmäisille treffeilleen ja ne ovat kestäneet pohjoisen talven purevan pakkasen, jolloin käynnistysvaivalla ja kärsivällisyydellä taisteltiin moottorin heräämisen eteen.
Mutta tiedättekö, mikä on näiden kiiltävien pintojen alla? Jokaisella museon harvinaisuudella on oma salaisuutensa. Sanotaan, että joissakin näistä vanhoista koneista asuu edelleen entisten omistajiensa henki. On tarinoita autoista, jotka on löydetty hylättyinä latoista, peitettynä heinillä ja unohduksella, vain odottamassa, että joku näkisi niiden arvon. Se on se harrastajan mystiikka: kyky nähdä ruosteen läpi loisto. Täällä museossa on autoja, jotka ovat olleet mukana historian käännekohdissa, kenties kuljettaneet tärkeitä vaikuttajia tai olleet osa paikallisia legendoja. Ne eivät ole vain esineitä, vaan ne ovat hiljaisia todistajia. Kun katsotte jotakin tiettyä rattia tai istuinta, kysykää itseltänne, kuka on sitä pidellyt ja mitä keskusteluja näiden ohjaamojen sisällä on käyty, kun tie on vienyt kohti tuntematonta.
Nyt, kun olemme virittäytyneet tunnelmaan, kutsun teidät astumaan sisään. Älkää vain katsoko, vaan pysähtykää. Koskettakaa katseellanne yksityiskohtia, haistakaa historian tuoksu ja kuvitelkaa itsenne istumassa kuljettajan paikalle aikana, jolloin maailma oli vielä hieman hitaampi ja jokainen matka oli seikkailu. Onko teistä joku, joka uskaltaisi väittää, että nykyiset autot ovat yhtä sielukkaita kuin nämä klassikot? Mennäänpä katsomaan, mitä säästettyjä aarteita meitä odottaa. Seuraatte minua, niin syvennymme mekaaniseen taiteeseen!