Luku 1
*(Opas pysähtyy, kääntyy hitaasti ryhmän puoleen ja laskee äänensä hieman, luoden odotusta. Hän elehtii kädellään kohti Rogue Rougen vaikuttavaa ympäristöä.)*
Katsokaapa ympärillenne. Tuntuuko se teistäkin? Se on se omituinen värinä ilmassa, joka syntyy, kun nykyhetki ja menneisyys törmäävät. Me seisomme nyt Rogue Rougen sydämessä, paikassa, jossa aika ei ole vain kulkenut, vaan se on kerrostunut kuin vanha maali seinillä. Täällä ei ole kyse vain rakennuksista tai kivistä, vaan tästä painostavasta, mutta samalla kiehtovasta hiljaisuudesta. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaukaiset askeleet mukulakivillä ja tuntea ilmassa ripauksen vanhaa savua ja hienostunutta hajuvettä. Tervetuloa paikkaan, joka on nähnyt enemmän kuin yksikään historiankirja uskaltaisi kertoa.
Jos menemme syvemmälle historiaan, meidän on ymmärrettävä, että Rogue Rouge ei syntynyt sattumalta. Se oli aikansa keskus, valta- ja nautintojen näyttämö, jossa yhteiskunnan yläluokka ja varjoisat hahmot kohtasivat. Sata vuotta sitten täällä käytiin keskusteluja, jotka muuttivat kaupungin kohtalon, mutta tehtiin se kuiskaamalla, raskaiden samettiverhojen takana. Arkkitehtuuri itsessään kertoo tarinaa kunnianhimosta; nuo korkeat katot ja koristeelliset yksityiskohdat eivät olleet vain pröystäilyä, vaan viestejä vallasta. Täällä yhdistyi eurooppalainen eleganssi ja paikallinen itsepäisyys. Mutta jokaisen loiston takana oli aina varjo. Rakennusten kellarit ja salaiset käytävät palvelivat tarkoitusta, jota ei koskaan merkitty virallisiin karttoihin. Se oli kaupunki kaupungin sisällä, jossa säännöt olivat erilaisia ja jossa uskollisuus oli arvokkaampaa kuin kulta.
Mutta tiedättehän, että jokaisella tällaisella paikalla on salaisuutensa. Rogue Rougen ympärillä liikkuu legenda, jota paikalliset kuiskailevat vielä tänäkin päivänä. Sanotaan, että täällä on huone, jota ei voi löytää etsimällä, vaan johon pääsee vain, jos on kutsuttu. Tarinat kertovat kadonneista kirjeistä ja sopimuksista, jotka on allekirjoitettu verellä ja sinetöity lupauksilla, joita ei koskaan pidetty. Onko kyse vain kaupunkimyytistä? Ehkä. Mutta kun katsotte noita varjoisia kulmia ja huomaatte, kuinka jotkut ovet on lukittu lukkoihin, jotka eivät ole vaihtuneet vuosikymmeniin, alkaa kysyä, mitä oikeasti tapahtui niissä öissä, jolloin valot sammuivat ja vain hovimestarit tiesivät, kuka astui sisään ja kuka lähti. Myytti Rogue Rougesta on tarina petoksesta ja intohimosta, joka ei koskaan täysin kuollu.
Nyt, kun olemme kävelleet tämän historian läpi, haastan teidät. Älkää vain katsoko näitä seiniä matkailijoina, vaan yrittäkää nähdä ne todistajina. Kun jatkamme matkaamme, pysähtykää hetkeksi ja kysykää itseltänne: jos nämä seinät voisivat puhua, kenen nimen ne kuiskaaisivat ensimmäisenä? Rogue Rouge ei ole vain nähtävyys, se on peili, joka heijastaa ihmisluonnon kauneimmat ja synkimmät puolet. Kiitos, että kuljitte tämän matkan kanssani. Seuraavaksi siirrymme kohti kaupungin yläkaupunkia, mutta muistakaa, että täällä, näiden varjojen keskellä, osa teistä on ehkä jättänyt palasen itsestään taakseen. Olkaa varovaisia, etteivät salaisuudet seuraa teitä kotiin asti.
