(Opas pysähtyy tunnelin suulle, ottaa rennon asennon ja viittoo ryhmää tulemaan lähemmäs. Ääni on rauhallinen, mutta innostunut.)
Katsokaa ympärillenne. Me ollaan nyt paikassa, missä kaupungin harmaa betoni ja urbaani syke kohtaavat. Tervetuloa Noropolulle, tarkemmin sanottuna tähän Myyrmäentien alittavaan tunneliin. Huomaatte heti, kun astutte sisään, että ilma muuttuu. Se on viileämpää, kosteampaa ja siinä leijuu se tyypillinen, hienoinen spraymaalin ja betonin tuoksu. Täällä äänetkin muuttuvat; kaupungin melu vaimenee ja korvautuu kaiulla, joka tekee tästä paikasta lähes katedraalin, mutta ei uskonnollisen, vaan katutaiteen katedraalin. Nämä seinät eivät ole vain pintoja, ne ovat eläviä organismeja, jotka vaihtavat nahkaansa jatkuvasti. Täällä ei ole kyse vain maalaamisesta, vaan tilan haltuunotosta.
Jos mietitään tätä paikkaa historian näkökulmasta, niin me ollaan Vantaan kaupunkisuunnittelun ja nuorisokulttuurin risteyksessä. Myyrmäki rakennettiin aikanaan moderniksi lähiöksi, jossa kaikki oli tarkasti harkittua ja funktionaalista. Mutta kaupunkihistoria opettaa meille, että aina kun ihminen luo tiukan järjestyksen, syntyy tarve kapinoida sitä vastaan. Graffiti rantautui Suomeen ja tähän päin erityisesti kahdeksan- ja yhdeksänkymmenluvulla, tuoden mukanaan New Yorkin ja Philadelphian energian. Tämä tunneli on toiminut vuosikymmenten ajan eräänlaisena galleriana niille, jotka eivät mahtuneet valkoisiin museoihin. Se on ollut näyttämönä eri tyyleille: alkuaikojen yksinkertaisista tageista monimutkaisiin, värikkäisiin "wildstyle"-teoksiin. Jokainen kerros maalia on kuin arkeologinen kerrostuma; jos me kuorisimme nämä seinät, löytäisimme alta vuosikymmenten mittaisen keskustelun, kilpailun ja yhteisöllisyyden historian.
Mutta tässä tunnelissa on myös jotain, mitä ei löydy oppaista. On olemassa näkymätön koodisto, salaisuuksia, jotka vain täällä vaikuttaneet tuntevat. Graffitimaailmassa tunneli ei ole vain kulkuväylä, vaan se on reviiriä. On legendaarisia nimiä ja crew-ryhmiä, joiden jälkiä on nähty täällä vuosia sitten, ja vaikka uudet teokset peittävät vanhat, ne vanhat nimet elävät myytteinä. Sanotaan, että tietyt seinät ovat "pyhiä", joita ei pyyhitä helpolla, ja jotkut teokset on tehty niin nopeasti ja vaarallisissa olosuhteissa, että niiden takana on tarinoita adrenaliinista ja pakoista. Täällä on käyty hiljaisia sotia väreillä ja tyyleillä. Se on urbaania diplomatiaa, jossa kunnioitus ansaitaan rohkeudella ja taidolla, ei asemalla tai rahalla.
Nyt kun me ollaan tässä värien keskellä, haluan teidän pysähtyvän hetkeksi. Älkää katsoko vain kokonaisuutta, vaan etsikää pieniä yksityiskohtia, piilotettuja merkkejä ja viivoja, jotka kertovat tekijänsä kiireestä tai tarkkuudesta. Tämä paikka muistuttaa meitä siitä, että kaupunki ei kuulu vain suunnittelijoille, vaan myös niille, jotka uskaltavat jättää siihen oman jälkensä. Toivon, että vietitte täältä mukanne palan tätä kapinallista henkeä. Kiitos kun kuljitte kanssani tämän betonisen taidegallerian läpi. Olkaa hyvät ja jatkakaa matkaanne, mutta muistakaa, että jokaisen seinän takana saattaa olla tarina, jota ei ole vielä kirjoitettu kirjaan.
"Automaattisesti haettu nähtävyydet-kohde."