Tervetuloa mukaan. Pysähtykää hetkeksi tässä, ennen kuin astumme sisään. Kuulkaa, miten kaupungin kohina muuttuu, kun lähestymme tätä betonista aukkoa. Tervetuloa Virtatien alittava tunneliin, Myyrmäenraitin varrella. Kun astutte tänne, huomaatte heti, että ilma muuttuu viileämmäksi ja tuoksuu kostealta betonilta ja spraymaalilta. Täällä valo leikkii eri tavalla; yläpuolella kulkee raskas liikenne, mutta täällä alhaalla on oma, erillinen maailmamme. Katsokaa noita seiniä – ne eivät ole vain pintoja, vaan kerrostuneita historiankirjoja, joissa värit huutavat ja kirjaimet kiemurtelevat. Tämä ei ole vain käytävä pisteestä A pisteeseen B, vaan urbaani galleria, jossa kaupungin syke tuntuu iholla.
Mutta miettikääpä hetki, mitä tämä paikka edustaa laajemmassa mittakaavassa. Me olemme Myyrmäessä, Vantaan modernismin ja lähiösuunnittelun solmupisteessä. Tämä tunneli ja sitä ympäröivä infrastruktuuri syntyivät aikana, jolloin uskottiin vahvasti funktionalismiin – ajatukseen, että kaikki pitäisi olla tehokasta, harmaata ja tarkoituksenmukaista. Mutta ihminen ei ole kone. Graffiti, joka on vallannut nämä seinät, on vastareaktio sille kliiniselle betonille. Se on ollut täällä vuosikymmeniä, jatkuvassa muutoksessa. Jokainen uusi kerros maalia peittää alleen edellisen, aivan kuten arkeologi kaivaa esiin muinaisia kaupunkeja. Täällä on kohdattu alakulttuureja, joissa nimi ja tunnettuus yhteisön sisällä on ollut kaikki kaikessa. Nämä seinät ovat todistaneet Myyrmäen kasvua, raitiovaunujen saapumista ja sukupolvien vaihtumista. Se on kaupunkihistoriaa, jota ei kirjoiteta oppikirjoihin, vaan joka kirjoitetaan suoraan kaupungin lihakseen.
Tämän tunnelin ympärille on kuitenkin syntynyt myös omia myyttejään ja salaisuuksiaan. Graffiti-piireissä tietyt seinät ovat arvokkaampia kuin toiset. On puhuttu niin sanotuista ”pyhistä paikoista”, joissa vanhojen mestarien jälkiä on kunnioitettu ja jätetty rauhaan, vaikka ympärillä kaikki onkin peittynyt uuteen maaliin. Sanotaan, että jos katsoo tarkasti oikeassa valossa, voi löytää fragmentteja 90-luvun alun pioneereista, jotka riskasivat vapaustensa vain muutaman minuutin ajan tässä hämärässä. On myös tarinoita yöllisistä kohtaamisista ja sanattomista sopimuksista siitä, kuka saa hallita mitäkin seinän osaa. Tunneli on toiminut eräänlaisena urbaanina välitilana, jossa kaupungin virallinen järjestys päättyy ja alkaa sääntöjen oma maailma, jossa ainoa valuutta on tyyli ja rohkeus.
Nyt, kun katsotte ympärillenne, älkää nähkö vain sotkuisia seiniä, vaan näkykää tämän paikan energia. Tämä tunneli on elävä organismi, joka hengittää kaupungin mukana. Se on muistutus siitä, että kaupunki kuuluu meille kaikille, myös niille, jotka haluavat jättää jälkensä betoniseen hiljaisuuteen. Toivon, että vietitte vielä hetken tässä tunnelmassa ja pohditte, mitä te itse haluaisitte jättää jälkeenne tähän maailmaan. Kiitos, että kuljitte tämän pätkän kanssani. Voitte nyt jatkaa matkaanne, mutta muistakaa katsoa ylöspäin ja ympärillenne – kaupunki kertoo tarinoitaan niille, jotka osaavat kuunnella.
"Automaattisesti haettu nähtävyydet-kohde."