*(Opas pysähtyy tunnelin suulle, kääntyy ryhmän puoleen ja laskee äänensä hieman, jotta se kantaa betonin kaiussa. Hän elehtii kädellään kohti värikkäitä seiniä.)*
Katsokaa ympärillenne. Täällä, Myyrmäenraitin ja Vaskivuorentien risteyksessä, me ei olla vain betoniputkessa, vaan me ollaan eräänlaisen modernin katedraalin suulla. Tuntukaa tuo viileys, joka nousee seinistä, ja kuunnelkaa, miten kaupungin melu vaimenee ja vaihtuu sellaiseen kummalliseen, tyhjän tilan huminaan. Täällä valo ja varjo leikkivät tavalla, jota ei löydä mistään muualta Vantaalta. Nuo seinät ei oo vain betonia ja maalia, ne on kerrostumia. Kun katsotte noita värejä, jotka heijastuu märästä asfaltista, te ette näe vain graffiteja, vaan te näette kaupungin sykkeen, joka on pysähtynyt tähän yhteen kohtaan. Täällä on sellaista sähköistä tunnelmaa, kuin joku olisi juuri poistunut paikalta sekuntia ennen meitä.
Mutta mennäänpä syvemmälle, siihen mitä täällä on tapahtunut. Tämä tunneliverkosto ja raittiympäristö on osa sitä suurta, modernistista unelmaa, jolla Myyrmäki rakennettiin. Se oli aikanaan kaupunkisuunnittelun huippua, jossa autoilun ja joukkoliikenteen piti liikkua omissa tasoissaan, erillään jalankulkijoista. Se oli tehokkuuden ja betonin aikaa. Mutta kun kaupunki kasvaa ja muuttuu, syntyy aina tällaisia ”väliin jääviä tiloja”. Nämä tunneliin jääneet varjot houkuttelivat puoleensa ensimmäiset kirjoittajat jo vuosikymmeniä sitten. Graffiti ei tullut tänne vahingossa, vaan se seurasi kaupunkikulttuurin leviämistä New Yorkista ja Lontoosta suoraan tähän Vantaan sydämeen. Jokainen uusi kerros maalia on kuin historian rengas puussa. Jos me nyt raaputtaisimme tuota seinää, löytäisimme alta kymmeniä vuosia vanhoja tageja, jotka kertovat nuoruuden kapinasta ja halusta jättää jälki maailmaan, jossa kaikki on muuten niin harmaata ja säänneltyä.
Tämän paikan ympärille on kuitenkin kasvanut oma mystiikkansa. Myyrmäenraitti ja nämä tunnelit on tiedossa graffiti-yhteisöjen keskuudessa lähes pyhinä paikkoina. Täällä on käyty hiljaisia sotia reviireistä ja täällä on luotu teoksia, jotka on peitetty vain siksi, että joku muu on halunnut osoittaa olevansa taitavampi. Kiertää huhuja, että tunnelin syvimmät kolkat kätkevät sisäänsä viestejä, joita vain harvat osaavat lukea, ja että tietyissä kulmissa on voinut nähdä hahmoja, jotka valvovat näitä värikkäitä seiniä. Se on sellaista urbaania folklorea. Tunneli ei ole vain kulkuväylä pisteestä A pisteeseen B, vaan se on kuin kaupungin alitajunta, paikka jossa säännöt eivät päde samalla tavalla kuin ylhäällä kadulla. Täällä seinät puhuvat, jos vain osaa kuunnella.
Joten, kun me nyt jatketaan matkaamme, haluan teidän tekevän yhden asian. Älkää vain kävelkö läpi, vaan pysähtykää hetkeksi. Katsokaa noita linjoja, noita raivoisia värejä ja miettikää, kuka on se ihminen, joka on seisonut tässä samassa kohdassa keskellä yötä, spray-purkki kädessä, vain voidakseen sanoa: minä olin täällä. Tämä tunnelin pimeys ja värikkyys on osa meidän yhteistä kaupunkihistoriaamme, olipa se sitten virallista tai ei. Nyt, astukaa rohkeasti eteenpäin, mutta pitäkää silmät auki – te ette tiedä, mitä seuraavan kulman takaa löytyy.
"Automaattisesti haettu nähtävyydet-kohde."