Kirkkonummen Uusi apteekki

(Opas pysähtyy apteekin eteen, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää lämminhenkisesti.) Katsokaa ympärillenne. Tässä me seisomme, Kirkkonummen sydämessä, paikassa, jonne on kuljettu jo sukupolvien ajan, kun terveys on pelannut pääosaa. Tunnetteko te tämän ilmassa leijuvan tunteen? Se on sekoitus modernia kiirettä ja jotain paljon syvempää, lähes pyhää luottamusta. Apteekki ei ole koskaan ollut vain kauppa, vaan se on ollut kylän turvasatama, paikka, jonne on tultu hiljaa, toiveikkuudena tai pelkona sydämessään. Kun astumme sisään, jättäkämme hetkeksi taaksemme tämän päivän kiireen. Kuvitelkaa mielessänne vanhat puupinnat, lasipullojen kilinä ja se erityinen, hivenen pistävä ja makea lääkkeiden tuoksu, joka on pysynyt lähes samana satoja vuosia, vaikka maailma ympärillä on muuttunut tunnistamattomaksi. Jos mennään historiassa taaksepäin, niin tässä kaupungin keskustassa on tapahtunut valtavasti. Kirkkonummen apteekkiperinne ulottuu kauas taaksepäin, aikaan, jolloin apteekkari oli yksi yhteisön arvostetuimmista ja oppineimmista henkilöistä. Hän ei ollut vain myyjä, vaan hän oli puoli-lääkäri, kemisti ja usein myös luonnonmukaisen hoidon mestari. Ennen kuin teollinen lääkekehitys otti vallan, täällä on keitetty uutteita, jauhettu juuria ja sekoitettu salaisia voideaineita tarkkojen reseptien mukaan. Jokainen pieni purkki on kantanut mukanaan osaamusta, joka on siirtynyt mestarilta oppipojalle. Tämä nykyinen Uusi apteekki jatkaa tätä pitkää ketjua. Se on linkki menneisyyden alkemiaan ja nykyajan huipputietoon. On kiehtovaa ajatella, kuinka monet Kirkkonummen suvut ovat saaneet täältä apua kriittisillä hetkillä, ja kuinka tämä rakennus on nähnyt kaupungin kasvavan pienen kirkonkylästä nykyiseksi eläväksi keskukseksi. Mutta tiedättehän te, että jokaisessa vanhassa ammatissa on omat salaisuutensa. Apteekkareilla oli ennen aikoinaan omat salaiset kirjohonsa, joihin ne kaikkein tehokkaimmat seokset ja hoidot oli kirjattu koodikielellä, ettei kuka tahansa voisi niitä kopioida. Keskusteluissa on kuiskittu, että täällä päin on joskus valmistettu sellaisia eliksiirejä, joiden sanottiin palauttavan elinvoiman lähes ihmeellisesti. Olipa kyse sitten aidosta tiedosta tai paikallisesta myytistä, se kertoo siitä mystiikasta, joka on aina ympäröinyt lääkintää. Apteekki on ollut paikka, jossa tiede ja usko ovat kohdanneet. Moni on tullut tänne viimeisenä oljenkortena, ja se luottamus, jota apteekkarille on annettu, on ollut lähes ehdotonta. Se on ollut salaisuus, jota on varjeltu huolella: tieto siitä, mikä oikeasti toimii ja kenen kotiin mikäkin pullo on kulkenut. Nyt, kun me katsomme tätä modernia julkisivua, muistakaa, että pinnan alla sykkii tämä vuosisatojen mittainen historia. Se ei ole vain lääkkeiden jakelupiste, vaan osa meidän yhteistä muistiamme, paikallista perintöä, joka muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on huolehtia toisistaan. Kehotan teitä, kun astutte sisään, havainnoimaan sitä rauhaa ja asiantuntemusta, joka täällä edelleen vallitsee. Pysähdykää hetkeksi ja miettikää, kuinka monta tarinaa nämä seinät voisivat kertoa, jos ne vain osaisivat puhua. Kiitos, kun kuljitte kanssani tämän lyhyen matkan läpi. Olkaa hyvät ja astukaa sisään, mutta tehkää se kunnioituksella tätä pitkää perinnettä kohtaan.