Lapuan Ortodoksinen kirkko

*(Opas pysähtyy kirkon eteen, ottaa pienen tauon ja katsoo ryhmää lämminhenkisesti, mutta arvokkaasti. Hän elehtii kädellään kohti rakennusta.)* Katsokaapa tätä. Tässä me seisomme, keskellä Etelä-ostrobotta, mutta jos suljette silmänne ja kuuntelette tuulen huminaa, voitte melkein kuvitella olevanne jossain aivan muualla. Lapuan ortodoksinen kirkko ei ole vain rakennus, se on kuin pieni, kultainen saari keskellä suomalaista maisemaa. Huomaatteko, miten sen arkkitehtuuri rikkoo tämän ympäristön tavanomaisuuden? Se ei pyri sulautumaan, vaan se kutsuu meidät astumaan sisään maailmaan, jossa aika pysähtyy. Täällä ilma tuntuu erilaiselta, ja kun astumme kynnyksen yli, jätämme taaksemme kiireen ja arkipäivän melun. Tunnukaa se hiljaisuus, joka ympäröi tämän pyhäkön – se on rauhaa, jollaisia on harva löytää nykyajan maailmasta. Mutta kysykää itseltänne, miten tämä itäinen jalokivi päätyi tänne, Lapuan sydämeen? Ortodoksisuus on Suomessa usein yhdistetty Karjalaan tai kaupunkeihin, mutta Lapua on aina ollut risteyskohta, paikka, jossa eri virtaukset kohtaavat. Tämän kirkon historia kietoutuu tiukasti yhteisön ympärille. Se on syntynyt tarpeesta ja rakkaudesta perinteeseen, tarpeesta voida rukoilla ja kohdata Jumala juuri sillä tavalla, jolla itäinen kristinusko sen opettaa. Se ei ole vain kiviä ja puuta, vaan se on todiste siitä, miten usko ja kulttuuri kulkevat mukana, vaikka asuinpaikka vaihtuisi. Kun katsotte noita ikoneita ja kupolien muotoja, näette vuosisatojen jatkumon, joka ulottuu Bysantista tähänpäin. Jokainen sivellinveto ja jokainen kynttilän liekki kantaa mukanaan muistoja sukupolvilta, jotka ovat etsineet lohtua ja vastauksia juuri tästä samasta hengellisyydestä. Tiedätteksikö, mikä on ortodoksisen kirkon suurin salaisuus? Se ei ole piilotettu kellariin tai lukittuun arkkuun, vaan se on juuri siellä, missä me seisomme: ikonien katseessa. Sanotaan, että ikonit eivät ole vain maalauksia, vaan ikkunoita taivaaseen. Legendan mukaan, kun ihminen seisoo oikealla sydämellä ikonin edessä, hän ei katso vain kuvaa, vaan kuva katsoo häntä. Täällä, Lapuan kirkon hämäryydessä, on moni kokenut jotain sellaista, mitä on vaikea pukea sanoiksi. Jotkut kertovat syvästä rauhan tunteesta, joka laskeutuu harteille kuin näkymätön viitta, ja toiset taas kokevat, että tässä tilassa menneisyys ja nykyhetki sulautuvat yhdeksi. Se on mystiikkaa, joka ei vaadi selityksiä, vaan kokemuksia. Se on hiljaista puhetta sielulta sielulle. Nyt, kun olemme hieman virittäytyneet tähän tunnelmaan, kutsin teidät astumaan sisään. Mutta tehkää se hitaasti. Älkää vain katsoko seiniä, vaan pysähtykää hetkeksi ja tunkakaa suitsukkeen tuoksu ja se erityinen valo, joka siivilöityy sisään. Kysykää itseltänne, mitä tämä paikka kertoo meille tänään – meille, jotka elämme niin nopeassa maailmassa. Olkaa hyvä, astukaa sisään, ja antakaa tämän pyhäkön kertoa loput tarinastaan. Tervetuloa kokemaan Lapuan ortodoksinen kirkko.