Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy muistomerkin eteen, ottaa pienen tauon ja katsoo ympärilleen, antaen hiljaisuuden laskeutua ryhmän ylle. Hän puhuu rauhallisesti, mutta painokkaasti.)*
Katsokaapa tätä. Pysähdytään hetkeksi ja annetaan tämän paikan puhua. Kun seisomme tässä, me emme ole vain katsomassa kiveä ja pronssia, vaan me seisomme historian kerrostumien päällä. Tuntuuko teistä se? Se tietty paino ilmassa? Tämä muistomerkki ei ole vain merkki menneestä, vaan se on kuin ankkuri, joka sitoo meidät aikaan, jolloin maailma oli vielä täysin erilainen. Tuulessa kuuluu joskus melkein kaikuja vanhoista marssikappaleista ja tykistön jylinästä, joka kerran täytti nämä maisemat. On jotain pysäyttävää siinä, miten tämä monumentti seisoo tässä vakaana, kun kaikki sen ympärillä on muuttunut, kaupunki on kasvanut ja sukupolvet vaihtuneet.
Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, mitä tämä kaikki oikeasti tarkoittaa. Kuninkaallinen Suomen tykistörykmentti ei ollut vain sotilaallinen yksikkö, vaan se oli osa valtavaa koneistoa, joka määritti Suomen asemaa Venäjän keisarikunnan autonomisena suuriruhtinaskuntana. Tykistö oli armeijan eliittiä, vaativaa ja teknistä työtä, jossa tarkkuus oli kaikki kaikessa. Miettikää niitä miehiä, jotka palvelivat täällä; he olivat usein koulutettuja, kurinalaisia ja ylpeitä asemastaan. He elivät maailmassa, jossa kunnia ja uskollisuus olivat korkeimpia hyveitä. Tämä muistomerkki kantaa mukanaan muistoa ajasta, jolloin tykkien jylinä ei ollut vain sotaa, vaan se oli vallan ja järjestyksen symboli. Se kertoo tarinaa ajasta, jolloin Suomi etsi omaa identiteettiään suurvaltojen varjossa, ja tykistörykmentti oli yksi niistä pilareista, joiden varaan tuo aikakausi rakentui.
Tämän paikan ympärillä liikkuu tietysti myös omia myyttejään ja hiljaisia tarinoita, joita ei löydy virallisista historiankirjoista. Vanhat kaupunkilaiset kuiskailevat, että tietyillä öillä, kun sumu nousee maasta, täällä voi nähdä hahmoja, jotka valvovat edelleen rykmentin kunniaa. Mutta syvin salaisuus ei ole kummituksissa, vaan siinä näkymättömässä siteessä, joka yhdistää meidät näihin miehiin. Moni heistä ei koskaan palannut kotiin, ja tämän kiven alle on ikään kuin LEEDattu tuhansia sanomattomia hyvästejä. On sanottu, että jos laskee korvansa lähelle monumenttia täydellisessä hiljaisuudessa, voi kuulla kaukaisen komennon tai tykistön viimeisen laukauksen. Se on ehkä vain mielikuvitusta, mutta se kertoo siitä, miten vahvasti menneisyys kietoutuu tähän maaperään.
Nyt, kun katsotte tätä muistomerkkiä vielä kerran, älkää nähneet vain kylmää materiaalia. Näkykää sen takana ihmiskohtaloita, rakkautta, pelkoa ja valtavaa ylpeyttä. Tämä paikka muistuttaa meitä siitä, että rauha ja vakaus, joista tänään nautimme, on rakennettu kurinalaisuuden ja uhrausten päälle. Otetaan vielä hetki omaa aikaa hiljentymiseen ennen kuin jatkamme matkaamme. Mietitkää, mitä te itse jättäisitte jälkeenne, jotta tulevat sukupolvet tietäisivät, kuka täällä kerran kulki. Kun olette valmiita, niin liikutaan hitaasti eteenpäin, mutta pidetään tämä tunnelma mukanamme.