Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy S/S Boren kannelle, katsoo hetken Turun aurinkoisia rantoja ja kääntyy sitten ryhmän puoleen hymyillen. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla.)*
Katsokaa ympärillenne. Kuulkaa, miten vesi liplattaa kylkiä vasten ja tunkkaa ilmassa se tietty, suolainen ja öljyinen tuoksu, joka kuuluu vain vanhoille höyrylaivoille. Me emme ole vain museossa, vaan olemme astuneet aikakoneeseen. Forum Marinum on upea, mutta täällä S/S Boren kannella historia ei ole vain tekstiä kylteissä, vaan se on elävää rautaa ja puuta. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaupungin melun vaimentuvan ja korvatyhjiön täyttävän vanhan höyrykoneen rytmisen sykkeen. Täällä, Turun sydämessä, meri ei ole vain maisema, vaan se on ollut kaupungin valtimo, ja tämä alus oli yksi sen tärkeimmistä sykkeistä.
Bore ei ole mikä tahansa alus, vaan se on todellinen merenkulun aristokraatti. Se laskettiin vesille vuonna 1913, aikana, jolloin maailma oli vielä hyvin erilainen, mutta höyryvoima hallitsi merta. Bore rakennettiin kuljettamaan matkustajia ja rahtia, ja se oli aikansa huipputeknologiaa. Miettikää nyt niitä ihmisiä, jotka täällä kulkivat: kauppiaita, virkamiehiä ja ehkä jotain jännittynyttä nuorta pariskuntaa, joka oli matkalla elämänsä ensimmäiselle yhteiselle reissulle. Laiva koki historian myrskyt, kaksi maailmansotaa ja Suomen itsenäistymisen hurmokset. Se on nähnyt Turun sataman muuttuvan purjelaivojen ja raskaan teollisuuden keskuksesta nykyiseksi kulttuuriraunioiden ja modernin arkkitehtuurin kaupungiksi. Boren runkoon on imeytynyt tuhansia tarinoita siitä, miten me olemme liikkuneet, kaupannet ja selviytyneet pohjoisen merien arvaamattomuudessa.
Mutta jokaisella vanhalla laivalla on myös omat salaisuutensa. Merimiehet kertovat, ettei Bore ole koskaan täysin hiljainen, vaikka koneet olisivat sammutettuina. Sanotaan, että aluksen rakenteisiin on jäänyt osa sen entisistä miehistöistä, jotka valvovat yhä, että kaikki on järjestyksessä ja että matkustajat ovat turvassa. On olemassa tarinoita salaisista viesteistä ja kirjeistä, joita ei koskaan lähetetty, ja jotka kätkeytyivät hytin nurkkiin tai rahtitilojen pimeyksiin sodan päivinä. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko täällä jotain sellaista, mitä historiankirjat eivät kerro? Kun kävelette myöhemmin alakansille, tunnetehan ilmassa sen pienen viileyden ja painon. Se on muistutus siitä, että meri ottaa ja antaa, ja osa laivan sielusta pysyy aina siellä, missä se on ollut onnellisimmillaan.
Nyt, kun olemme hionneet historian pintaa, haluaisin teidät mukaan tutkimaan tätä teräsjättiläistä lähempää. Mennään alas konehuoneeseen, missä voimme tuntea sen valtavan voiman, joka kerran halkoi aaltoja. Mutta ennen kuin siirrymme, katsokaa vielä kerran tuota horisonttiin. Mietikää, miltä Turku näytti sata vuotta sitten tästä samasta pisteestä. Oletteko valmiita sukeltamaan syvemmälle Boreen ja sen mysteereihin? Seuratkaa minua, niin näyttelen teille paikan, josta avautuu hienoin näkymä koko satamaan, ja kerron, miksi tämä laiva on edelleen Turun merellisen sydämen sykkivä osa.