Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy keskeiselle aukiolle, ottaa rennosti kädet taskuihin ja katsoo ryhmäänsä hymyillen. Hän viittaa kädellään ympäröiviä rakennuksia ja kapeita katuja.)*
Katsokaapa ympärillenne. Tunnetteko te sen? Se on se tietty Propeerin taika, joka ei löydy oppaiden kirjoista, vaan tästä ilmasta, näistä kuluneista mukulakivistä ja siitä, miten valo siivilöityy vanhojen rakennusten välistä. Täällä aika ei kulje suoraan, vaan se kiertää silmukoita. Kun seisomme tässä, emme ole vain nykyhetkessä, vaan meitä ympäröivät vuosisatojen kerrostumat. Kuulkaa kaupungin kohina – se on kuin kuiskaus menneisyydestä. Propeeri ei ole vain paikka kartalla, se on elävä organismi, joka on nähnyt valtakuntien nousevan ja kaatuvan, mutta on itse pysynyt sitkeänä, hieman itsepäisenä ja äärimmäisen ylväänä. Tervetuloa paikkaan, jossa jokainen seinä kantaa mukanaan tarinaa.
Jos menemme syvemmälle historian hämäriin, Propeeri syntyi strategisesta välttämättömyydestä. Se ei ollut vain asutus, vaan solmukohta, jossa kauppareitit kohtasivat ja valtataistelut käytiin. Keskiajan aikana kaupunki kukoisti juuri tämän sijaintinsa ansiosta; täällä vaihdettiin silkkiä, mausteita ja tietoa. Arkkitehtuurissa näkyy vieläkin se aikakausi, jolloin puolustus oli ensisijaista – huomaatte nuo paksut kivimuurit ja kapeat kulkureitit, jotka oli suunniteltu hidastamaan hyökkääjää. Mutta Propeeri ei ollut vain linnoitus, vaan se oli myös taiteen ja tieteen keidas. Renessanssin myötä kaupungista tuli magneetti oppineille ja keksijöille, jotka halusivat paeta tiukkoja sääntöjä. Täällä kokeiltiin rohkeasti uutta, ja monet nykyajan itsestäänselvyydet saivat alkunsa juuri näissä hämärissä työpajoissa. Kaupunki on selviytynyt tulipaloista ja sodista, ja jokainen jälleenrakennus on lisännyt siihen uuden tyylikerroksen, tehden siitä tämän kiehtovan, hieman ristiriitaisen kokonaisuuden, jonka näette nyt.
Mutta kuten jokaisessa vanhassa kaupungissa, myös Propeerissa on puolia, joita ei kirjoiteta virallisiin historiankirjoihin. Paikalliset puhuvat edelleen kaupungin ”näkymättömästä kirjastosta”. Legendan mukaan kaupungin alla risteilee tunneliverkosto, joka ei johtanut vain pakoon, vaan johonkin paljon arvokkaampaan. Sanotaan, että tiettyjen sukujen hallussa on avaimet huoneisiin, joissa säilytetään kiellettyä tietoa ja kadonneita käsikirjoituksia, jotka voisivat muuttaa käsityksemme alueen historiasta. Onko kyse vain kansanperinteestä vai jostain todellisesta? Kun kuljetaan myöhään illalla kaupungin hiljaisimmilla kujilla, voi melkein kuvitella kuulevansa vaimeaa puhetta tai askelia kiven alla. Se on se mysteeri, joka pitää Propeerin vetovoiman yllä – tunne siitä, että pinnan alla sykkii salaisuus, jota ei ole vielä täysin paljastettu.
Nyt meidän on jatkettava matkaamme, mutta ennen kuin liikutaan, haluan antaa teille pienen haasteen. Älkää vain katsoko nähtävyyksiä, vaan yrittäkää löytää kaupungista jotain, mikä puhuttelee juuri teitä. Ehkä se on pieni kaiverrus ovenkarmiin tai halkeama muurissa, josta kasvaa itsepäinen kukka. Propeeri paljastaa itsensä vain niille, jotka osaavat pysähtyä ja todella katsoa. Se on kaupunki, joka vaatii uteliaisuutta. Jääkää uteliaiksi, pitäkää korvanne auki ja annalko tämän paikan viedä teidät mukanaan. Mennäänpä eteenpäin, seuraava pysäkki on vieläkin kiehtovampi.