Luku 1
*(Opas pysähtyy hallin eteen, kääntyy ryhmän puoleen ja ottaa rennon, mutta kutsuvan asennon. Hän elehtii kädellään rakennuksen massiivista rakennetta.)*
Katsokaa tätä paikkaa. Ensi silmäyksellä se näyttää vain käytännölliseltä urheiluhallilta, betonilta ja peltikatolta, mutta jos pysähtyy hetkeksi ja kuuntelee, tässä ilmassa värisee jotain enemmän. Tervetuloa Malmin palloiluhallille. Kun seisomme tässä, olemme keskellä Malmin sydäntä, paikassa, jossa kaupunkiuudistus ja paikallinen yhteisöllisyys kohtaavat. Tunne tuo tuoksu – se on sekoitus kumiutta, hikeä ja sellaista tiettyä sisähallin nostalgiaa, joka vie meidät kaikki takaisin lapsuuteen, koulun liikuntatunneihin ja perjantai-illan jännitykseen. Täällä ei ole kyse vain urheilusta, vaan tästä on kyse elämästä, joka sykkii näiden seinien sisällä, sateesta tai paisteesta, vuodenaikaan katsomatta.
Mutta mennäänpä syvemmälle. Jotta ymmärtää tämän hallin merkityksen, meidän on katsottava Malmin historiaa. Malmi ei ole aina ollut tällainen urbaani asuinkeskus, vaan se oli aikoinaan maatalousvaltaista maaseutua, jota hallitsivat suuret tilat ja tietysti lähellä sijaitseva lentokenttä. Kun Helsinki alkoi laajentua ja Malmiin nousi uusia lähiöitä, syntyi valtava tarve paikoille, joissa nuoret ja aikuiset voisivat kohdata. Tämä halli nousi vastauksena siihen tarpeeseen. Se on osa sitä suurta rakennusbuumia, jolloin uskottiin vahvasti julkisiin palveluihin ja siihen, että liikunta on jokaisen oikeus. Täällä on pelattu tuhansia otteluita, täällä on itketty tappioita ja huudettu voittoja. Se on toiminut sosiaalisena liimana, joka on pitänyt Malmin yhteisön koossa vuosikymmenten ajan, tarjoten turvapaikan kaikille niille, jotka halusivat vain pelata palloa ja unohtaa arjen huolet.
Tiedättekö, tällaisten paikkojen ympärille syntyy aina omia legendojaan. Täällä Malmilla kuiskataan, että hallin rakenteiden alla tai kenties jostain vanhoista varastotiloista löytyy kaiut menneisyydestä. Jotkut sanovat, että täällä on pelattu otteluita, jotka olivat niin intensiivisiä, että niiden energia on jäänyt asumaan näihin seiniin. On tarinoita paikallisista sankaripelaajista, jotka tekivät mahdottomia suorituksia juuri tällä kentällä, ja jotka ovat sittemmin jääneet kaupungin historian hämärään, mutta joiden nimiä paikalliset veteraanit vielä muistelevat. Onko täällä kummituksia? Ehkä ei perinteisessä mielessä, mutta jokainen nariseva parkettilauta ja kaikuva pallo on kuin kaiku menneistä sukupolvista, jotka ovat kuluttaneet pohjat kengistään juuri tässä samassa kohdassa.
Nyt, kun olemme kävelleet tämän historian läpi, haastan teidät tekemään jotain. Kun astumme sisään, älkää vain katsoko rakennusta, vaan yrittäkää aistia se energia. Mietikää, kuka on seuranut tätä samaa reittiä viisikymmentä vuotta sitten. Täällä, betonin ja teräksen keskellä, asuu Malmin sielu. Menkääpä nyt rohkeasti eteenpäin, tunkakiin sisään ja antakaa hallin tunnelman viedä. Kiitos, että kuljitte tämän pätkän kanssani – nyt on aika nähdä, miltä täällä tuntuu pelata historiaa.
