Saba

(Opas pysähtyy, katsoo ryhmäänsä ja levittää kätensä kohti ympäröivää maisemaa. Ääni on lämmin, kutsuva ja hieman salaperäinen.) Katsokaa ympärillenne. Tunnetteko te tämän ilman? Se ei ole vain aavikon kuivuutta, vaan siinä on jotain sähköistä, ikään kuin hiekka itsessään kuiskaileisi meille tarinoita, joita aika on yrittänyt pyyhkiä pois. Me seisomme nyt Saban mailla, paikassa, jossa todellisuus ja legenda kietoutuvat toisiinsa niin tiukasti, ettei niitä voi enää erottaa. Kuvitelkaa hetkeksi, että olemme tuhansia vuosia takaisin. Täällä ei ollut hiljaisuutta, vaan kauppakaravaanien kamelien kellot, eksoottisten mausteiden tuoksu ja sellaista vaurauden tuntua, jota maailman millään muulla kolkalla ei tuolloin ollut. Tervetuloa valtakuntaan, joka oli oman aikansa supervalta, mutta joka päättyi hämärään ja hiekkaan. Mutta miten tällainen loisto oli mahdollista keskellä tätä karua ympäristöä? Se oli insinööritaitoa, joka sai sen ajan ihmiset luulemaan sitä taikuudeksi. Sabalaiset olivat veden mestareita. He rakensivat valtavia patoja ja monimutkaisia kastelujärjestelmiä, jotka muuttivat kuivan maan vehreiksi puutarhoiksi. Se oli heidän elinehtonsa ja samalla heidän valtansa lähde. He hallitsivat suitsukkeiden ja mirhan kauppareittejä, jotka yhdistivät Arabian ja Afrikan. Kuvitelkaa ne tuhannet kamelit, jotka kuljettivat arvokkaita hartseja temppeleihin aina Egyptiin ja Mesopotamiaan asti. Saba ei ollut vain kaupunki, se oli maailman kauppakeskus, rikkauden magneetti, joka houkutteli puoleensa kuninkaita ja seikkailijoita kaukaa pohjoisesta. Se oli sivilisaatio, joka tiesi tarkalleen, miten hyödyntää luonnon ankaruus omaksi edukseen. Ja sitten meillä on se legenda, jota kukaan meistä ei voi ohittaa. Saban kuningatar. Olipa hän sitten historian todellinen hallitsija tai myyttinen hahmo, hän edustaa viisautta ja valtaa, joka haastoi jopa kuningas Salomonin. Tarinat kertovat kuninkaasta, joka lähti matkalle vain varmistaakseen, ovatko nämä huhut Saban loistosta totta. On jotain kiehtovaa siinä, miten tämä paikka on säilyttänyt mystisyytensä. Jopa nykyään, kun katsomme näitä raunioita, me kysymme itsemme: mitä muuta täällä on vielä piilossa? Oliko täällä todella palatseja, joiden lattiat olivat lasia ja jotka näyttivät peilaavan vettä? Tai oliko kyseessä vain varakas kansa, jonka maine kasvoi tarinoissa mittasuhteettoman suureksi? Juuri tuo epävarmuus tekee Sabasta niin vetovoimaisen. Mutta kuten kaikki suuret valtakunnat, myös Saba kohtasi kohtalonsa. Sanotaan, että suuri pato murtui, vesi katosi ja vehreys vaihtui pölyksi. Se on muistutus meille kaikille siitä, kuinka hauras on ihmisen rakentama loisto luonnonvoimien edessä. Mutta vaikka rakennukset ovat murtuneet, henki on täällä yhä. Kun katsotte noita kiviä, älkää nähneet vain raunioita, vaan näkykää niissä kunnianhimoa, älyä ja intohimoa. Olkaa uteliaita, kysykää itseltänne, mitä te rakentaisitte tälle maalle, jos teillä olisi Saban viisaus. Nyt, mennäänpä lähemmäs, niin kerron teille lisää siitä, mitä nuo kiviportaat kätkevät sisäänsä.