KokoTeatteri

*(Opas pysähtyy KokoTeatterin edustalle, katsoo ryhmää lämpimästi ja elehtii kädellään rakennusta kohti. Äänensävy on kutsuva, hieman salaperäinen ja kokenut.)* Katsokaa tätä paikkaa. Tuntuuko teistä, että täällä ilmassa on jotain sellaista, mitä ei löydy tavallisilta kadunkulmista? Se on tuo tietty sähköisyys, joka syntyy, kun taide ja historia kohtaavat samassa tilassa. Me emme ole vain teatterin edessä, vaan oven takana odottaa maailma, jossa arkipäiväiset säännöt lakkaavat pätimästä. Täällä seinät eivät vain rajaa huonetta, vaan ne imevät itseensä jokaisen naurun, jokaisen kyyneleen ja jokaisen hätkähdyksen, jonka yleisö on vuosien saatossa kokenut. Tunneteetteko sen? Se on se hiljainen odotus, joka vallitsee juuri ennen kuin esirippu nousee ja valot himmenevät. Tervetuloa paikkaan, jossa mielikuvitus saa fyysisen muodon. Jos katsomme syvemmälle tämän rakennuksen sieluun, meidän on ymmärrettävä, että KokoTeatteri ei ole syntynyt tyhjiössä. Se on osa sitä suurempaa kaupunkikudosta, jossa teollinen perintö ja luova rohkeus kietoutuvat yhteen. Tämä alue on nähnyt aikansa, jolloin täällä kolistivat koneet ja raahattiin raaka-aineita, mutta ajan myötä betoni ja teräs antoivat tilaa sielulle. Teatteri on ikään kuin moderni temppeli, joka on rakennettu kunnioittamaan tarinankerronnan ikiaikaista voimaa. Se edustaa sitä rohkeutta, jolla Helsingin kulttuurikenttä on uskaltanut hakeutua pois perinteisistä hoviteattereista ja tuoda taiteen lähemmäs ihmistä, lähemmäs katua. Täällä ei ole kyse vain kalliista samettiverhoista, vaan siitä raa’asta energiasta, joka syntyy, kun näyttelijä ja katsoja hengittävät samaa ilmaa vain muutaman metrin päässä toisistaan. Mutta kuten jokaisella historiallisella tilalla on, myös täällä on omat salaisuutensa. Sanotaan, että teattereissa asuu aina jokin näkymätön voima, jota näyttelijät kutsuvat teatterihengeksi. Täällä KokoTeatterissa se henki on erityisen utelias. On kuiskaillut, että tietyissä kulmissa, kun salissa on täysi hiljaisuus, voi melkein kuulla kaikuja menneistä esityksistä tai askeleita, joita kukaan ei näe. Onko se vain rakennuksen narinaa vai kenties jokin jäänyt taakse, jokin tarina, joka ei koskaan saanut loppua? Teatterin mystiikka perustuu juuri tähän: siihen, että täällä raja todellisuuden ja fiktion välillä on hämärä. Kun astutte sisään, ette astu vain rakennukseen, vaan astutte osaksi jatkumoa, jossa jokainen esitys jättää jälkensä näihin seiniin. Nyt, kun olemme tunnistaneet tämän paikan sykkeen, kutsun teidät astumaan sisään. Älkää vain katsoko tiloja, vaan yrittäkää aistia ne tunteet, joita täällä on koettu. Mietikää, minkälaisen tarinan te itse kirjoittaisitte näille lavoille, jos saisitte hetken aikaa valokeilassa. Menkää rohkeasti, tutkikaa kulmia ja antakaa mielikuvituksen viedä. Toivon, että poistutte täältä hieman eri ihmisinä kuin tulitte, sillä se on KokoTeatterin suurin taika. Olkaa hyvä, kulkekaahan sisään, esitys on alkamassa.